sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Viimeisiä viedään!

Kohta on vuosi 2012 pulkassa! Siinä sitä onkin aihetta singota euroja taivaalle ja hätyytellä ihmisiä ja eläimiä.  No, tämä on vain henkilökohtainen vihani kyseistä rakettisotaa vastaan. Minä luulen, että syön naksuvia nakkeja ja pysyn sisällä, ettei vaan satu mitään. ;)

Elämäni ensimmäiset kirjoneulelapaset  valmistuivat.
Kaikkine virheineen niistä tuli kuitenkin livenä
ihan hauskannäköiset. Nyt en löydä pöllökuvion
alkuperää, etsin sen myöhemmin nettiviidakosta
uudelleenn.

Tuttu ja turvallinen Mario-myssy meni
pukinkonttiin. Pitäiskö mun mennä solariumiin?
 

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutervehdys

Tämän koristeen olen tehnyt 1-luokkalaisena. Aika liikkis.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Samaan syssyyn

Laitetahan nyt sitten samaan syssyyn muutakin kuvasatoa. Kävin eilen Porvoossa Taidetehtaan joulumarkkinoilla. Vinkin kyseiseen tapahtumaan sain Kummitustalon kuvakirjan Stellalta, jonka blogista, etenkin hänen kuvistaan, pidän todella paljon. Olen pitkään tutkaillut hänen kauniita heijastimiaan, ja nyt päätin  Porvoota muutenkin rakastavana lähteä heijastinostoksille. No, voi olla että jotain muutakin tarttui matkaan. Jos kohta esiintyvät heijastimet sytyttivät, niitä saa shoppailtua täältä.

Pupupotretti-heijastin, pahoittelut kuvan laadusta
a'la puhelin.

..ja koska en osannut päättää, otin molemmat.

Askartelin postipakettinarusta, pikkuruseteista ja joulu-
kuusen koristeista luonnossa aika kivannäköisiä
koristenarusia, joita olen nähnyt monien
putiikkien koristeosastoilla.

Pääsivät peilin reunoja koristamaan.

Hirviä määrä torttuja ja pipareita tuli leivottua tänään. Ja syötyä.

Lisäksi täällä ylitetään itseään, olen nimittäin
kuvitellut etten koskaan pystyisi kirjoneulontaan.
Vaan mä taidan sittenkin pystyä. Kun
on pöllöfani, niin motivaatio voi nousta
yllättävän korkealle. :D
 

München

Tuli käytyä joulukuun alussa minilomalla Saksassa katselemassa paikallista joulunalushulinaa. Täältä lähtiessä sää oli Suomessa vielä suht syksyinen, ja tuntui että Münchenissä oli hirvittävän kylmä. Kunnes saavuin takaisin ja tuli huomattua että nyt se talvi tuli sitten ja rytinällä. Jouluun asti tämä on vielä siedettävää mutta alampa heti sen jälkeen odottelemaan hartaasti kevättä ja kesää. Tässä joitakin kuvia reissultamme.

Kirkkoja siellä riitti, ja niitä käytiinkin ihastelemassa. Tai no,
varpaiden lämmitys siinä sivussa oli myös osasyy...

Kaunista oli...

Joulutunnelmaa

Tämä on Dachaun keskitysleiriltä. Tämä oli toinen keskitysleiri
missä olen vieraillut, ja hyvin samankaltaisia olivat keskenään.

Mitä, eiks tää ollutkaan se mun hotellihuone?
 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukuuta

Olen ollut superkiireinen. Tai no, olen ollut viimeisen vuoden superkiireinen. Ei meinaa itsekään pysyä omassa elämässään mukana. Viikonloppuna täytin 27 vuotta ja se laittoi oikein pohtimaan, että missä sitä oikein mennään. Jossain elämän suvantovaiheessa sitä tallustellaan, samaan aikaan ei tapahdu mitään ja silti tapahtuu liikaa. Tai ei ainakaan elämä ole lähelläkään sitä mitä olisi voinut vielä vaikkapa kymmenen vuotta sitten kuvitella. Mutta näillä mennään ja olen tässä alkanut virittäytyä joulutunnelmiin. Ihanaa joulunodotusta kaikille!

Maustehyllyn ostin kesällä kirpparilta ja maalasin valkoiseksi. Sitä voisi tuunata lisääkin..sitten joskus..

Joulutähden sain äidiltä syntymäpäivälahjaksi. Kukkaruukun
kaverina on ihastuttava pitsisuojus jonka ostin maailman
ihanimmasta kaupasta, Porvoossa sijaitsevasta
Jokikatu 6:sta.
 
 
Perussukkaa pukinkonttiin...
 
 
Jämälangan, etenkin tuon sinertävän ohuen langan tuhoamissukat.
Jos kuvittelet että nämä ovat samat kuin taannoin, oot väärässä.
Nämä menivät työkaverille tilauksesta.
 
 

 



 
 

torstai 1. marraskuuta 2012

Vihdoinkin

Mökiltä puretusta rakennuksesta pelastettu vanha ikkuna odotteli kauan, että pääsisi oikeuksiinsa. Visioita on pyörinyt mielessä, ja pyörii vieläkin. Päätin kuitenkin koristella pokat nyt jouluvaloilla, vaikka onkin vasta marraskuu. Nättihän se on, ja toisaalta nyt muokattavissa toisenlaiseenkin käyttöön. Katsotaan mitä vuodenvaihteen jälkeen tapahtuu... Tämä kuitenkin ilahduttaa nyt synkeää syksyä makuuhuoneessani.

 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Sukkaa pukkaa

Olen neulonut nyt hiki otassa sukkia. Siihen on kaksi syytä: haluan nyt oikeasti antaa niitä omatekemiä lahjoja jouluna, ja toiseksi olen langanostokiellossa niin kauan kunnes olen saanut kulutettua kunnolla vanhoja pois. Näin ollen olen yhdistellyt ohuita lankoja ja laittanut vauhtia puikkoihin. Muutamat on jo valmistuneet, mutta osa odottelee päättelyitä.

Jo on pimeää..Nyt alkaa se kausi kun lähdet töistä, on pimeää, ja kun lähdet kotiin, on taas pimeää. Hyvä kun kotiin löytää. Ja mikä kamalinta, päiväunilta herääminenkin on aivan tuskastuttavan vaikeaa pimeässä. No, ajattelin vetää marraskuun kuin parahin zombie ajattelematta mitään, joulukuusta kuitenkin pidän kovasti.



Pikku-Milo kelpuutti virkkaamani pienen palapeiton
tuutimisalustakseen rahin päälle.
 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Jotain pientä



Taikametsän tunnelmia...

Pellavasydämiä

Löysin aivan ihanat korttikehykset Kemiönsaarella sijaitsevasta
Tinnes-sisustusmyymälästä. Kortit on ostettu
Seven Artista. Tykkään!

En muista ehtivätkö nämä pöllökaverit esittäytyä vanhassa blogissani.
Näiden ohjehan löytyy täältä.


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Viikonloppua

Minä olen viettänyt viikonlopun mökillä. Kävin onnellisena sienestämässä, vaikka en edelleenkään pidä sienistä ruokana. Metsässä liikkuminen on syksyisin ihanaa. Periaatteessa. Juuri kun pääset sopivaan hikitunnelmaan mättäillä, kuulet kun hävittäjämäinen ääni viistää korvasi ohi ja ärhäkkä sotilas heittää siivet tukkaasi ja lähtee mönkimään pitkin poikin. Niin, tuo tuttu kumimainen ystäväni, hirvikärpänen. Wikipedia kertoo, että Suomen metsissä on 80 000 hirveä. Mökkimme läheisyydessä on paljon moisia sarvipäitä. Mutta ei, kyllä se on hyökättävä hikisen sienestäjän kimppuun, mielellään valonnopeudella. Vaikka seuralaisesi tutkii reissun päätteeksi tukkasi ja vaatteesi, vielä saunan jälkeenkin voit löytää ystävän korvasi takaa kuiskimasta.

Mutta vaan oli siellä muutakin kuin niitä öttiäisiä.

 
Hän katkerana jäi katsomaan, kun ei kelpaa...
 
Saalista



Laitoin tietenkin ykköskuteet ylle, että kehtaa liikkua.

Hyvää viikkoa kaikille!


 
 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sadesunnuntai

Täällä on pidelty sadetta ja näperrelty pientä. On yritetty miettiä niitä sateisen syksyn positiivisia puolia...kai sitä pinnistellen saa muutaman keksittyä.

Olen tehnyt Tilda-kirjan mukaan koristepyörylöitä kera heijastinnauhan. Näitä voisi pyöräyttää lisääkin, koristavat kivasti takkeja, laukkuja ja pipoja.

 
Yhden pikaiset peruslapasetkin valmistuivat.
 






Flunssa ei meinaa päästää otteestaan.
 






 Pikku-Milo etsii maailman ja koiran väliin jotain pehmeää...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kartanon tiluksilla

Flunssan kourissa on kurjaa olla energisen pikkukoiran yksinhuoltajaäiti. Olen toista päivää kestänyt polttavia, syyttäviä ja vaativia katseita maatessani sängyssä. Olisi nyt tyytyväinen kun olen sentään ihanasti kotona. Ja vaikka lähipiiri on auttanut ulkoilutuksessa, Pikku-Milo kuvittelee voivansa silti vaatia minulta normaalit määrät actionia.

Koska lenkkeily ei tule kysymykseenkään ilman totaalitukehtumista yskään, hyödynsin koirani omatoimisuutta. Se menee minun osaltani näin: Kaiva kassista ravistettava lelu. Heitä lelu nurmelle ja seiso paikallasi, Pikku-Milo hoitaa loput.

Oppitunti osa 1: Ota äärimmäinen vauhti

 

Oppitunti osa 2: Heilauta niin, että näytät demonilta. Toista osaa 1 ja 2.
Murise mahdollisesti samalla, jos onnistut. Tauoilla heiluta häntää holtittomasti minne sattuu.












Sukkien ohje on Novitan syksyn '11 sukkalehdestä muokattu
 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Muutto.

Kuten monelle muullekin kävi, monta vuotta käyttämäni Vuodatus tuhosi monen vuoden blogityöni kadottamalla kirjoituksistani kuvat. Pitkään mietin, jätänkö koko blogitouhun. Kiukkuisen tauon ja hitaan leppymisen aikana kuitenkin päätin, että ei, tämä ei ollut tässä. Voin jatkossakin ilahduttaa niitä kahta lukijaani (joista toinen on äitini, vilkuti vilkuti!) huonoilla kuvilla ja säälittävillä käsityöntekeleillä, unohtamatta pakollisia koiriinliittyviä, ah, kaikkia niin kiinnostavia postauksia.

Mutta jos tänne joku uusikin eksyy, lyhyt kuvaus minusta ja blogin tulevasta sisällöstä:

-Olen 27-vuotias tytön ja naisen fuusio pääkaupunkiseudulta. Elän pienessä kotikolossa kera lännen nopeimman, energisimmän, omalaatuisella tavalla fiksun jackrusselinterrierin kanssa. Koira tottelee toisinaan nimeä Milo. Pikku-Milo.

-Vietän aikaani pääosin oravanpyörää juostessa, joskus pakko juosta myös lenkkiä jos tuntuu ettei ole juostu vielä tarpeeksi.

-Hitaasti hyvä tulee, työ ja pakolliset kodin- ja koiranhoidolliset työt häiritsevät epämukavasti käsitöiden, tuunauksen ja väkertelyn iloa.

Tässä me ollaan:
 
Nyt aloitan hampaidenkiristelyn opettelemalla tämän uuden ihmeellisen Bloggerin käyttöä. Seuraavaan kertaan saakka näkemiin.