sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Viikonloppua

Minä olen viettänyt viikonlopun mökillä. Kävin onnellisena sienestämässä, vaikka en edelleenkään pidä sienistä ruokana. Metsässä liikkuminen on syksyisin ihanaa. Periaatteessa. Juuri kun pääset sopivaan hikitunnelmaan mättäillä, kuulet kun hävittäjämäinen ääni viistää korvasi ohi ja ärhäkkä sotilas heittää siivet tukkaasi ja lähtee mönkimään pitkin poikin. Niin, tuo tuttu kumimainen ystäväni, hirvikärpänen. Wikipedia kertoo, että Suomen metsissä on 80 000 hirveä. Mökkimme läheisyydessä on paljon moisia sarvipäitä. Mutta ei, kyllä se on hyökättävä hikisen sienestäjän kimppuun, mielellään valonnopeudella. Vaikka seuralaisesi tutkii reissun päätteeksi tukkasi ja vaatteesi, vielä saunan jälkeenkin voit löytää ystävän korvasi takaa kuiskimasta.

Mutta vaan oli siellä muutakin kuin niitä öttiäisiä.

 
Hän katkerana jäi katsomaan, kun ei kelpaa...
 
Saalista



Laitoin tietenkin ykköskuteet ylle, että kehtaa liikkua.

Hyvää viikkoa kaikille!


 
 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sadesunnuntai

Täällä on pidelty sadetta ja näperrelty pientä. On yritetty miettiä niitä sateisen syksyn positiivisia puolia...kai sitä pinnistellen saa muutaman keksittyä.

Olen tehnyt Tilda-kirjan mukaan koristepyörylöitä kera heijastinnauhan. Näitä voisi pyöräyttää lisääkin, koristavat kivasti takkeja, laukkuja ja pipoja.

 
Yhden pikaiset peruslapasetkin valmistuivat.
 






Flunssa ei meinaa päästää otteestaan.
 






 Pikku-Milo etsii maailman ja koiran väliin jotain pehmeää...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Kartanon tiluksilla

Flunssan kourissa on kurjaa olla energisen pikkukoiran yksinhuoltajaäiti. Olen toista päivää kestänyt polttavia, syyttäviä ja vaativia katseita maatessani sängyssä. Olisi nyt tyytyväinen kun olen sentään ihanasti kotona. Ja vaikka lähipiiri on auttanut ulkoilutuksessa, Pikku-Milo kuvittelee voivansa silti vaatia minulta normaalit määrät actionia.

Koska lenkkeily ei tule kysymykseenkään ilman totaalitukehtumista yskään, hyödynsin koirani omatoimisuutta. Se menee minun osaltani näin: Kaiva kassista ravistettava lelu. Heitä lelu nurmelle ja seiso paikallasi, Pikku-Milo hoitaa loput.

Oppitunti osa 1: Ota äärimmäinen vauhti

 

Oppitunti osa 2: Heilauta niin, että näytät demonilta. Toista osaa 1 ja 2.
Murise mahdollisesti samalla, jos onnistut. Tauoilla heiluta häntää holtittomasti minne sattuu.












Sukkien ohje on Novitan syksyn '11 sukkalehdestä muokattu
 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Muutto.

Kuten monelle muullekin kävi, monta vuotta käyttämäni Vuodatus tuhosi monen vuoden blogityöni kadottamalla kirjoituksistani kuvat. Pitkään mietin, jätänkö koko blogitouhun. Kiukkuisen tauon ja hitaan leppymisen aikana kuitenkin päätin, että ei, tämä ei ollut tässä. Voin jatkossakin ilahduttaa niitä kahta lukijaani (joista toinen on äitini, vilkuti vilkuti!) huonoilla kuvilla ja säälittävillä käsityöntekeleillä, unohtamatta pakollisia koiriinliittyviä, ah, kaikkia niin kiinnostavia postauksia.

Mutta jos tänne joku uusikin eksyy, lyhyt kuvaus minusta ja blogin tulevasta sisällöstä:

-Olen 27-vuotias tytön ja naisen fuusio pääkaupunkiseudulta. Elän pienessä kotikolossa kera lännen nopeimman, energisimmän, omalaatuisella tavalla fiksun jackrusselinterrierin kanssa. Koira tottelee toisinaan nimeä Milo. Pikku-Milo.

-Vietän aikaani pääosin oravanpyörää juostessa, joskus pakko juosta myös lenkkiä jos tuntuu ettei ole juostu vielä tarpeeksi.

-Hitaasti hyvä tulee, työ ja pakolliset kodin- ja koiranhoidolliset työt häiritsevät epämukavasti käsitöiden, tuunauksen ja väkertelyn iloa.

Tässä me ollaan:
 
Nyt aloitan hampaidenkiristelyn opettelemalla tämän uuden ihmeellisen Bloggerin käyttöä. Seuraavaan kertaan saakka näkemiin.