maanantai 23. joulukuuta 2013

Viime hetkellä

Kuka käski alkaa neuloa jollain maailman ohuimmalla langalla viime hetkellä lahjasukkia? Kuka käski päättää, että nyt opetellaan vihdoinkin tekemään palmikko? Mutta mä sain kun sainkin nämä ystävän sukat valmiiksi. Päivää ennen jouluaattoa. Toinen sukka sujui jo huomattavasti sutjakammin. Lankana on Regian jotakin sukkalankaa, joka oli ärsyttävää neuloa kauniista ulkomuodosta ja värisävyistä huolimatta. Toivon, että lanka pysyisi hyvänä käytössä. Ps. Tarvitsen ehdottomasti niitä palmikkopuikkoja, sillä mä innostuin kaikista vastoinkäymisistä ja purkamisista huolimatta!

Kuvassa kyllä vähän hailakammat nuo värisävyt, kuin oikeasti ovat.
Lisäksi valmistui jälleen lapsenkokoiset jämälankasukat.


Viuhdin blogi hiljenee loppuvuodeksi, toivotan kaikille lukijoille, tiirailijoille ja salavakoojille oikein rauhallista ja lämmintä joulua!

No pitihän glögi huitasta huiviin äkkiä, että saa kauniin pullon nopeasti jatkokäyttöön.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ruoka-aikaan kotona

"Menempä heti aamusta ulos kuvaamaan tätä tekemääni poronkutaletta, niin ei tarvitse vinkua, kun on huono valaistus. Otampa koiran vielä mukaan, että voin saavuttaa kaksi asiaa yhdellä ulkoilulla." Poro ja kakkapussi taskuun, koira hihnaan ja eikun sopivaa tilaisuutta odottamaan. Väkeä tulee koko alkulenkin vastaan, vaan empä lannistu. Edessä häämöttää kiva pieni kuusi, jonka oksalla olisikin kiva ottaa valokuva. Tarkistan jokaisen ilmansuunnan, ettei kukaan vaan todistaisi jotain tampiota kuvaamassa lihavaa poroa puiston kuusen oksalla. Lopputulos: Poro oksalla, lupaavaa. Yksi valokuva otettu. Sivusilmällä liian myöhään havaittu rouva koirineen saapuu pöpelikön takaa. Kuvausvälineet maassa, käsi olkapään kohdalta suunnilleen irti (kyllä, myös kuuden kilon koira voi ottaa arvostettavan kipakat spurtit halutessaan) ja muutama anteeksipyyntö. Kännykän nosto maasta. Pikainen poistuminen. Kuulen takaani ääneen: "Hei sinulta taisi jäädä tuonne puuhun jotakin." Aaarrgh. "Oi onko se koira, ai että miten ihana!"

Lainasin taannoin kirjastosta virkkauskirjan, jossa oli kaikennäköisiä eläimiä ja otuksia. Mietin, että olisivat aika kivoja lahjoja, ja tosi nopeita tehdäkin - ovathan ne niin pieniä. Just joo. Mulla meni monta iltaa, että sain tämän poron tehtyä. Onneksi en muista tuon kirjan nimeä, niin kukaan ei pääse tarkistamaan, miltä tuon poron pitäisi oikeasti näyttää. Ainakin puolet laihempi näytti olevan ja taisi siinä olla mainintakin että on lähdössä itse joulupukin palvelukseen rekeä lennättämään. Tämä mun yksilö ei kyllä lennä yhtään mihinkään, sen verran persjalkainen laahustaja on. Vaan tuli siitä kuitenkin liikuttavan näköinen, parempi olla rantapallo kuin kukkakeppi, eikö se sanonta niin mene?

 
Siirryin toiselle kuuselle jatkamaan kuvauksiani. Kun kerran kännykkäkin oli vielä toimiva.
Mä olen neulonut myös Seiskaveikasta joululahjaksi lapaset. Nämä valmistuivat itsenäisyyspäivänä. Sain aika raivokkaasti pääteltyä langat näistä. Olen nimittäin ollut kovin raivoissani Tampereen alhaiseen tapaan toteutetuista mellakoista. Juuri kun raivoni vähän laantui, luin vielä että olivat hevosiakin pahoinpidelleet. No mitä ne hevoset niille räyhääjille oli tehnyt!? Tuntuu, että Tampereella väki on saanut vain tekosyyn alkaa riehua ja rellestää omaa pahaa oloaan purkaen. Pikkuisen väärä tapa. Pikkuisen väärä päivä. Toiseksi itkin taas Niagaran putouksellisen, kun näin angorakanien villankeruutavoista videon. Enempiä tässä aihetta avaamatta ja linkkejä laittelematta (ne te löydätte itsekin Googlesta, jos on jäänyt huomioimatta tämä asia) sanon vaan, että kammottavaa. Aivan kammottavaa. Onneksi moni vaateyhtiö vastasi tähän villa-asiaan hylkäämällä angoravillasta valmistetut tuotteet valikoimistaan. Jostain bongasinkin hyvän sanonnan: "Jos haluat pukeutua turkkiin, älä sheivaa!" Enpä tässä itse ole mikään maailmanparannuksen edelläkävijä, mutta arvostan sitä, että kuluttajien tietoisuuteen tuodaan näitä karujakin faktoja mm. vaateteollisuudesta. Silloin on helpompi valita, ja tehdä oikeita valintoja.

Ai niin, ne lapaset. Johan aloin paasata.

Virkkasin tässä yhtenä päivänä myös puurenkaiden ympärille lumihiutaleita ajatuksena tehdä superhieno koriste. No, tämä ei ole löytänyt paikkaa kotoamme, enkä ole siihen keksinyt mitään lisämaustetta, jota se mielestäni huutaa. Mutta tässä nyt kuitenkin kuva, jos joku vaikka siitä jonkun inspiksen saa. Oli helppo ja nopea tehdä, hatusta vaan vetäisin.

Noniin, antaa hänen nyt levätä, että taas jaksaa. On se kyllä hellyyttävä silti. Hyvää Sibeliuksen päivää!


torstai 28. marraskuuta 2013

Lapasesta lähtenyttä...




 

Näin sitä hurauteltiin muutama jouluinen sydän. Olisin tehnyt lisääkin, mutten viitsinyt silpoa enää kolmatta sisustustyynyä... Näitä jakelen lahjaksi jouluna ja äitini valitsi jo muutaman itselleen. Sydämen kaava on Tildan talossa- kirjasta. Parissa sydämessä on mummini virkkaamia pitsejä. Miten joku on voinut saada aikaan niin pikkutarkkaa ja napakkaa jälkeä!? Näissä sydämissä mummin pitsit jatkavat elämäänsä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Väririemua

Halusin itselleni kunnon kaamoksenestosukat. Olin varma, etten saa niitä tai ainakaan toista niistä koskaan valmiiksi. Nykyään teen sukat muutenkin osittain yhtäaikaa, ettei vain kävisi niin, että motivaatio loppuu kärkikavennuksien jälkeen ja uutta sukkaa ei näy ei kuulu. Näissä taktiikka toimi, ja toisaalta ei kyllästyttänyt neulominen kun oli jonkinasteista haastetta. Loppukoitos, eli tuo painajaismainen lankojenpäättely jännitti alusta loppuun saakka. Sain kuitenkin homman hoidettua, koska motivaatio oli suuri! Ja tadaa, mun ensimmäiset kirjoneulesukat ovat valmiit. Kuviot on napattu Novitan sukkalehden mallista, jotain jätin pois ja järjestys on osittain eri, samoin kuin värisävyt. Vähän nuo ovat löysät pohkeista, mutta toivotaan että pysyvät menossa mukana. Ainakin kotimenoissa. Eihän nuo nimittäin käyttämieni pillifarkkujen alle ikinä mahtuisikaan. Paljastettakoon nimittäin, että töistä tai ihmisten ilmoilta kotiin tullessani vaihtuu vaatekerta välittömästi. Omistan suuren kotilökäreiden kokoelman, joissa yksilöt ovat toinen toistaan karmaisevampia. Ja ne karmaisevimmat ovat ne rakkaimmat, pehmeimmät ja löysimmät.

Lankana pääosin Seitsemän veljestä feat. tuntemattomat jämäkerät.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Tarpeeseen.

Minulla on yhdet kymmenen vuotta vanhat Huopasesta valmistetut tumput, jotka ovat niin tönköt, että niillä ei oikein saa edes kiinni mistään. Lämpöiset ne kyllä ovat. Muutoin oma lapaskantani on surkastunut, ja kuitenkin neulovana ihmisenä olen sisukkaasti päättänyt, etten mitään käteenpantavaa kaupasta osta! Nyt kokeilin kuitenkin pesukonehuovuttaa ihan itselleni talveksi tumput, ja niistä tuli ihanat. Ja mikä parasta, ne ovat joustavammat ja ohkaisemmat, mutta tiiviit ja erittäin tasaisesti huopuneet 40 asteen pesussa. Lankana monta vuotta marinoitunut Hjertegarnin Lima, 100% suht edullinen villalanka. Kaksi kerää riitti näihin hyvin, koska räpyläni ei ole kovin kookas. Nyt kun kävin vahingossa taas Oulunkylän Lankamaailmassa, sieltä tarttui mukaan samaista lankaa liukuvärjättynä. Vinkki vitonen: Helsingin lankamaailmassa on vielä loppuviikon 30% alennus kaikista langoista. Säkillinen lähti keriä mukaan, ei olisi pitänyt mennä.

En löytänyt mistään valmista ohjetta näihin lapasiin tästä langasta, tai lähinnä sopivia mittoja ennen pesua. Löysin kuitenkin tiedon, että tämä Lima käyttäytyy samoin kuin Novitan Puro. Joten ohje tässä Novitan sivulla.  Neulahuovutin vielä kuvioita lapasiin, ja tuossa hommassa menikin monta iltaa. En enää ikinä tee samanlaista kuviota molempiin lapasiin. Enkä tosiaankaan tehnyt niin nytkään. Mission impossible! Molemmat ovat hienoja, mutta erikseen katsottuna. Onneksi kädet sijaitsevat eri puolilla kehoa ja leveyssuunnassa kiitos vaan minulla ihan sopivan kaukana, ettei kukaan pääse vertailemaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää!

Tuntuu, että neulon kokoajan sukkia. Eikä se ole pelkkä tunne, sitähän minä teen. Mutta kun mä niin tykkään niitä neuloa ja niitä tarvitsee melkein kaikki! Ja omat villasukkani (poislukien mummini neulomat ikuisesti kestävät supersukat) ovat aivan risoja, sukanneulojalla ei ole sukkia... Seuraavalla kerralla esittelen sentään aikamoisen saavutuksen, kun olen joskus saanut pääteltyä kolmesataamiljoonaa langanpätkää pitkävartisista MINULLE tulevista kirjoneulesukistani. Isäni taas toivoi minulta löysiä, kiristämättömiä unisukkia. Sitä saa mitä tilaa, ei ainakaan kiristä, koska en totta puhuen tiedä pysyykö nämä edes jalassa. Mutta jokatapauksessa nämä pääsevät lahjapakettiin.

Lisäksi olen tehnyt pienelle tytölle värikkäät sukkaset langanlopuista. 
 Ostin tänään jouluvalot, mutta vielä ei mielestäni ole sopiva aika niitä laittaa. Edelliset olivat jo ostettaessa osittain rikki ja toista joulua ne eivät sitten jaksaneetkaan. Oikein laadukasta ja ekologista. Vaikka asuinalueeni esimerkin mukaan on jo todellakin aika laittaa jouluvalot, tai siis mahdollisimman paljon jouluvaloja ja -koristeita ikkunoihin. Asun alueella, jossa jotenkin erityisen paljon juhlistetaan näkyvästi kaikkea. Halloweenina (pääsiäisestä puhumattakaan) täällä todella kiertelee jos jonkinmoista örkkiä herkkuja vailla, ja miestäni lainaten: "Parempi olla niillä sitten kanssa kunnon jekkuja, koska mitään karkkeja ei ole luvassa!!!" Joka paikka on täynnä halloween-krääsää ja seuraavana päivänä jo siirryttiinkin sulavasti jouluun. Itse vuosi vuodelta ahdistun enemmän joulunajan kaupallisuudesta. Joulunaika itsessään on aina ollut tärkeää minulle, mutta vain ajatuksen, ei tavaran tasolla. Kävin tänään kauppakeskuksessa katsomassa isänpäivän aiheuttamaa maailmanlopunkaltaista kaaosta, ja vielä autolla. Virhe.  Päätin jälleen kerran, etten astu jouluostoksien merkeissä jalallanikaan mihinkään ylitursuavaan kauppakeskukseen. Nyt todella pitää keksiä mukavia itsetehtyjä lahjoja ja täydentää niitä vaikka nettiostoksilla.

Ei muuta kuin rauhallista ja stressitöntä marraskuuta!

Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä

— vaikkapa se olisit sinä itse.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kaks muijaa meni sieneen...

...mutta sieniä ei ollut juuri nimeksikään. Suppilovahveroita on yleensä aina löytynyt, mutta nyt ne harvat mitä löytyi, alkoivat olla jo ehtoopuolen ruusuja niinsanotusti. Kuivuudesta kärähtäneitä kurttuja. Lisäksi kun tein kanttarellilöydön, ilahduin siitä ääneen niin, että Pikku-Milokin riemastui ja söi iloonsa pari lakkia noin vain. Positiivista oli kuitenkin, että hirvikärpäset olivat muilla mailla ja kuivassa metsässä oli ilo liikkua. Toisaalta joku voisi myös ihmetellä miksi harmistun sienisadon vähyydestä, kun en voi sietää sieniruokia. Asiassa on edetty kuitenkin vuosien työstämisellä niin, että aikuismaisin ottein pystyn niitä syömään. Mutta nautinto on siitä kyllä kaukana.

Pikku-Milo ei jättänyt yhtäkään kiveä tai kantoa kääntämättä. 




Olen melko monena vuotena kasvattanut chilejä parvekkeella, pääosin onnistuneesti. Nykyisen asuntoni terassi on hyvin varjoisa ja kasvatuksille epäsuotuisa.Toisaalta asunnossa on ollut helteilläkin kiitettävän viileää juuri varjoisuuden vuoksi. Tämänvuotiset chilit olisivat tarvinneet kaksinkertaisen kesäajan, ja odoteltiin satoa herkeämättä. Osa taimista näytti myös alusta loppuun saakka yhtä kukoistavalta kuin riutuneet rikkaruohot. Mutta nyt parhaiten menestyneet chilipuskat on nostettu sisätiloihin ja kypsymistä on havaittavissa. Niin paljon niitä hoivasimme, niin kovasti satoa varroimme, ja nyt kiroamme kun ovat penteleet niin tulisia ettei niitä pysty ilman vanhanajan kymmenen litran maitotonkallista syömään. Ollaan ainakin syöty nyt sitten sitä trendikästä aineenvaihduntaa kiihdyttävää ruokaa. Lisäksi olen saanut kivat botox-huulet hetkellisesti, kun päätin muina miehinä haukata raakana ensimmäistä valmistunutta yksilöä...

Lopuksi vielä esittelyyn parit tilaussukat, toiset lapselle ja toiset työkaverille. Nyt syksyllä taitaa blogissa pukata sukkaa ja paljon, jos siis kuvittelen saavani kaikki joululahjasukat valmiiksi. Tai siis aloitettua.

Joko te olette aloittaneet joululahja-aherruksen?


lauantai 14. syyskuuta 2013

Ompelua

Olen taas sinnikkäästi harjoitellut ompelua, ja pitänyt ompelukonetta kaikkien iloksi viikon ruokapöydällä, jos vaikka ehtisi jossain kohtaa taas ommella. Jos koneen vie taas vaatehuoneeseen, ei ainakaan mitään valmistu kun sen hakeminen on muka niin vaivalloista.
"Kahden maitopurkin pöllökauppakassi" meni työkaverille. Hän rakastaa pöllöjä kuten minäkin.

Ompelin ensimmäisen vuorillisen laukun. Ohje Tilda-kirjasta.

Jatkoaika kesälle, koiruli sai uida monta kertaa patikkaretken aikana Nuuksiossa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Aamukahvin ääressä

Kun kaatuu työviikon jälkeen ennen yhdeksää sänkyyn, on hyvät mahdollisuudet herätä kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna. Tässä sitä kaikessa rauhallisuudessaan juon kahvia ja söin liisterimäistä kaurapuuroa. ("kyllähän se tossa levyllä itsekseen hetken voi ootella..") Huomenna aamulla aloitan jokasyksyisen kirppariharrastukseni ja pitäisi varmaan itsekin varata myyntipöytä. Käsitöistä on valmistunut yhdet perussukat, ja isompia hommia on kesken. Lisäksi olen leikannut järkyttävänkokoisen pinon tilkkuneliöitä, koska kuvittelen pystyväni ompelemaan päiväunipeiton. Vaikka suunnitelma on nyt mainittu täällä, en lupaa minkäänlaista tulosta syntyvän seuraavaan viiteen vuoteen....
Lankana Nallea ja Austermann-stepin jämiä.
Näitä lähilampemme sorsat rakastavat syödä. Käyvät myös valkea kuulas -varkaissa!


Minun lempipuulajini.



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Se tuntuu jo tuulessa







...nimittäin syksy. Kesä meni jälleen kerran aivan liian nopeasti, mutta sitä se aina on. Alkusyksystä minä pidän, jouluunkin asti vielä menee, mutta sen jälkeen kevät voisi olla ovella jo heti uudenvuoden rakettiroiskeen jälkeen. Kesän muistot lämmittävät, eikö niin. Varsinkin siinä vaiheessa ne lämmittävät kivasti kun rämpii polvia myöten lumessa bussipysäkille, odottelee lumiukkona, että jos se bussi tänään ei jättäisi vuoroa väliin. Muistot lämmittävät myös työpaikalla ulkona seistessäni, miettiessäni miten pystyn lukitsemaan työpaikan ovet, kun ei tunne omistavansa enää sormia. Ja tietenkin vannon alanvaihtoa alalle, jossa saa homehtua toimistossa pistämättä nenää ulos. Ja kesämuistot lämmittävät kun kaivan koiraa aamulla klo 5.00 peittojen alta, kun hän ei halua lähteä pakkaseen. Niinkuin itse haluaisin.

Mutta jopas sitä tultiin jo manattua elämää eteenpäin. Ehkä se ilmastonmuutos (vastaantaistelustani huolimatta) tekee juuri tänä talvena tehtävänsä? Odottelen, että josko pääsisi sienimetsälle kaikkien kiireiden keskellä. Tarvitseehan ne viimesyksyn kanttarellipussit kavereita tuonne pakastimeen!

Lopuksi jo kesäkuussa valmistuneita käsitöitä, jotka ovat jääneet julkaisematta. Aloitin myöskin uuden tunikan teon Puro Batikista. Sehän on aivan ihastuttavaa lankaa, miksi en ole sitä koskaan ennen ostanut. Ehkä siksi, ettei sitä aijemmin ole osunut silmiin tuolla alennushinnalla. Olen tehnyt havainnon, että käsityöelämä on siirtynyt Facebookiin, tai ainakin elävät rinnakkain sulassa sovussa. Minähän tietenkin olen seonnut eräänkin kerran katsellessani toistaankin upeampia töitä ja ohjeita. Jos olet Facebookissa, ja pidät virkkaamisesta, suosittelen ehdottomasti tykkäämään Crochet ideas-sivuista. Helppoja kuvallisia ohjeita ihaniin paitoihin ja tunikoihin muunmuassa.

Huomisesta alkaen  Viuhdilla alkaa arki painaa päälle. Syksyn ja talven aijon selvitä urheilun, käsitöiden ja rakkauvven voimilla. Samaa suosittelen teille kaikille! :)

Kankaanpainantaa. Valkoiselle keittiöpyyhkeelle sabluunalla tuputeltu kuvio.


Mary Oljen 70-luvun kirjasta pieni pitsiliina. Tämä on tehty kalastajalangasta.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Taskuton

Minulla on joka kesä sama ongelma. Minne laittaisin avaimet ja puhelimen, kun kesälenkkeilyasussa ei ole taskuja. Tietenkään muutamana viime päivänä ei ole ollut kyseistä dilemmaa, kun näin heinäkuussa on tullut lenkkeiltyä tyytyväisenä tuulitakki päällä. Tänään harkitsin jo sormikkaiden hakua kellarista ja korvillakin olisi pitänyt tuulen takia olla jotakin. No, nyt kuitenkin virkkasin pitkäolkaimisen pikkulaukkusen, joka keikkuu mukana lenkkeilyn lomassa jättäen kädet vapautuneiksi, jos nyt hihnaa ja siinä toisinaan vetävää täydellisesti käyttäytyvää koiraa ei lasketa.

Lankana Lankamaailma Nordiasta ilmaiseksi (lue: olet taas vaihteeksi vahingossa ylittänyt tietyn rajan ostossummassasi, eli todella ilmainen kerä...) saatu Marks & Kattensin Magnolia -puuvillalanka. Aivan kammottavaa virkattavaa kun on niin löyhäkierteistä. Onneksi tuohon tuhoutui jo lähes toinen kerä kokonaan. Mutta, lopputulokseen olen tyytyväinen ja sopiva nappikin löytyi nappirasiasta. Ohje tuli omasta päästä tällä kertaa, uskomatonta.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tennarit ne olla pitää

Minun on pitkään pitänyt tehdä Converse-tyyliset sukat. Nämä ei tosin valmistuneet minulle vaan menivät lahjaksi. Tämä on pakko tarkentaa, ettette kuvittele että mulla on kesäisinkin noin karvaiset jalat. Varmaan jo kaikille tuttu ohje sukkiin löytyy täältä. Minä tosin tein ihan vaan normaalin sukan oman pääni ohjeilla. Ja tuo nilkassa oleva tähtikuvion helppo kuvitettu ohje löytyy täältä. Nauhat virkkasin itse, koska kuvittelen että kengännauhat ei sitten kuitenkaan ole käytännölliset itse käytössä.


Jauhan täällä joka kerta jotain säästä. Ei sillä, etten keksisi muuta lopetusta kirjoituksilleni... ;) Mutta nytkin tuli mieleen, että aamulla töihin lähtiessä laitoin pitkähihaisen paidan ja ulkotakin päälleni. Ei mitään jos olisi syyskuun loppupuoli, mutta kun nyt on se heinäkuu käsittääkseni. Tosin voin olla väärässäkin, sillä tyytyväisenä yritin tehdä Lottoa keskiviikkona viimeviikolla. Sitä ne vuorotyö ja arkivapaat teettää, ei väliä mikä päivä on ja hyvä niin!

torstai 11. heinäkuuta 2013

No huh huh!

Nyt on tapahtunut jotain käsittämätöntä. Olen saanut valmiiksi elämäni ensimmäisen aikuiskoon vaatteen. Ja vielä kaikenlisäksi sen pystyy tunnistamaan vaatteeksi, eli olen vahingossa onnistunut. Olin kyllä jo maaliskuussa aloittaessani varma, että tätä päivää ei tule. Että kaapin perukoilta löytyy valkoinen marinoitunut epämääräinen nöttönen parin vuoden päästä, kute eräs pinkki kasa jonka eilen illalla purin. No, kenties kun takakappale eteni yhtenä mökki-iltana punaviinin voimalla, tajusin että tästä todella voi tulla jotakin. (ja aamullakin tekele näytti vielä ihan oikein tehdyltä viinistä huolimatta...) Helpolla mua ei päästetty loppumetreilläkään, kun tuo Primevera-lanka loppui kesken. Kaksi kertaa kävin Lankamaailma Nordiassa niin, että se olikin mennyt kiinni. Kolmannella kerralla mulle ilmoitettiin, että ko. lankaa ei ole enää, ei maahantuojallakaan. Oli lähellä ettei tuo myyjä joutunut keräämään mua sieltä lankakaupan lattialta itkemästä, kun sopersin sille tärisevällä äänellä jotain että "mutku mä oon ekaa kertaa tehnyt jonkun vaatteen....". Sitä varmaan kiinnosti. Mutta myyjä kuitenkin soitti pari puhelua säälistä, ja Tampereen myymälästä löytyi yksi (1) kerä tuota lankaa, jonka he lähettivät  tuohon Oulunkylään. Voi sitä riemua, ja hei, aika hyvää palvelua myöskin. Ei sillä, ettenkö olisi melko monella euronrahalla tuota kauppaa tukenutkin vuosien myötä.. ;)
Ohjeen, jota muokkasin tähän, löytyy täältä Dropsin sivuilta. 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Mansikkaa

Kesän mansikat tuli ostettua viime viikolla pakkaseen, ja tietenkin tuli syötyä reilusti myös kuormasta tuoreeltaan. Niinkin paljon, että naamaan puski ihottumaa, vaikken tietääkseni ole mansikoille allerginen aijemmin ollut. Vaan on näitä muitakin allergioita alkanut ilmaantumaan näin aikuisiällä.

Tein mansikkapipon kaverini vauvalle. Neiti näytti kyllä todella söötiltä tämä päässään!
Lankana Hjertegarnin Primevera

Kesä on jo pitkällä ja se on perinteisesti mennyt minulla töiden parissa. Ensi kesänä tosiaan ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on vakituinen työpaikka ja siis näin ollen täydet lomat. Jos siis maltan sellaisia pitää, olen maineeltani surkea lomailija...
Maistui hänellekin kesäkuumalla...

Rauhallinen Ruotsinristeily tuli suoritettua, erilainen kuin silloin taannoin.... ;)









Näin meillä innostutaan uusista asioista, kuten saippuakuplista.







tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pitsihuivi

Tälläinen extempore pitsihuivi valmistui taannoin. Lankana on Novitan Kaste, joka oli kyllä erittäin epämiellyttävää virkattavaa. Tiedä sitten olisiko neulepuikoilla tuntunut miellyttävämmältä...
                                       
Edellisessä kirjoituksessa hehkutin hellettä. Se oli lyhyttä hupia se. Toivotaan, että parempaa olisi luvassa. :)

torstai 6. kesäkuuta 2013

Hellettä!





Jotta ette pääsisi paleltumaan, esittelen teille oikein lämpöiset paksusta langasta tehdyt villasukat. Valitettavasti minulla on ollut suuria ongelmia tietokoneiden kanssa. Oma rakkaani hajosi, ja tilalle väliaikaisesti tullut ei suostu ottamaan kuvia kännykästäni. Sillä kun on tullut enemmän kuvattua töitäni kuin kameralla. Uusi kone kuitenkin on nyt saatu, jes! Nauttikaahan keleistä, tai jos ette nauti, ei saa myöskään valittaa sitten kun nenäkarvat huurteessa kuljemme taas pian -20 asteen pakkasessa auraamattomilla teillä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Niin saapui kevät

Vähän on ollut hiljaista täällä muutoin niin vauhdikkaassa blogissani. ;) No, nyt kuitenkin voin iloisena ilmoittaa, että olen saanut taannoin tuskailemani palapeiton valmiiksi ja kyllä siitä ihan kelpo peitto jollekin toistaiseksi tuntemattomalle pienokaiselle tuli. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Oikeasti täällä ei olla kyllä laiskoteltu, vaan tekeillä on isotöisempi virkattu kesätunika. Siinä menee siksikin aikaa, että ei vaan jaksa toistaa sitä samaa kuviota kovin pitkää tuokiota kerrallaan. Vaan toivon, että kun se vihdoin valmistuu, se olisi kaiken työn arvoinen! Vehreitä kevätpäiviä toivottelee Viuhti!
Tadaa!

Terassini kesäkauden avajaiset olivat eilen. Rakastan neilikoita!

Pinkkiä sen toki olla pitää..

Tämä kilpikonna on ihana muisto eräältä lomamatkaltani.
Se on terassini vahti. Huonosti toimii. Ei pidä loitolla
ainakaan siilejä, muurahaisia, mehiläisiä eikä lapsia.
 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäistä!

Olen taas harjoitellut ompelemista. Onnistuin mielestäni tässä tunikassa erinomaisesti tasoani ajatellen. Tein kaavat itse kaupan mekosta, joka on oikein sopiva minulle. Jätin reilusti saumanvaroja. Mutta kas kummaa: ei tämä mahdu minulle niin, että minut tunnistaisi yläosasta naiseksi! Liian tiukka siis tuli, mutta empä lannistu. Seuraava onnistuu. Tai sitä seuraava....
 
 
 
Seuraavaksi haluan jakaa teille koiran näkövinkkelistä tulevia elämänohjeita. Tässä avaimia onnelliseen elämään! Hyvää huhtikuuta kaikille!
 
Tee itsesi huomatuksi!

Älä usko kaikkea, mitä sinulle yritetään syöttää!

Nuku aina, kun se on mahdollista!

Piiloudu tarpeen tullen!

Hassuttele ja hauskuuta!

Sano mielipiteesi, esimerkiksi jos ei satu lenkki huvittamaan!

Ole ROHKEA!

Käytä kasvonaamiota!

Ole utelias!

Älä luovuta, jos esimerkiksi tekee mieli uida!
Uudestaan: ole utelias, äläkä anna sivuseikkojen häiritä!