lauantai 26. joulukuuta 2015

Tapsanpäivänä

Nyt on jouluruokaa ja -herkkuja syöpötelty yllin kyllin. Flunssasta huolimatta joulunviettoni oli oikein rentouttavaa ja mukavaa, tänään jo palaankin töihin.
 
Tietokoneeni on ollut tovin huoltamolla, joten en päässyt päivittämään jouluisesta Saksanreissustani mitään valokuvia tänne blogin puolelle. Meillä täällä eteläisessä Suomessa ei ole edes mielestäni ensilumeksi laskettavaa lumipeitettä vielä saatu, ja se vaikutti lopulta aika paljon joulutunnelman karkailuun. Vaan Düsseldorfin ja Kölnin joulumarkkinoilta sai kyllä joulufiilistä kuljetettua myös Suomeen, niin ihanaa siellä vaan oli. Harmi, ettei ihanat tuoksut välity kuvista teille.
 
Düsseldorfissa oli myös maailmanpyörä,
joka oli iltaisin hieno näky pimeällä.
 
Toinen toistaan suloisempia karuselleja
joulumusiikkeineen oli kaikilla isommilla
markkinoilla.
 
 
Hannu ja Kerttu erään leipomon
näyteikkunassa.
 
Kölnin tori oli kaikista kaunein.
 
Kölnin tuomiokirkko oli mahtava ilmestys
päivällä, mutta odottelimme ennen lähtöä
että näkisimme myös iltavalaistuksen -
kyllä kannatti. Kuvat vaan eivät riitä
kertomaan, kuinka suuri tuo rakennus
todellisuudessa oli. Kannattaa käydä!
 
Ja lopuksi kuva jouluaatolta. Aurinko paistoi ja nurmikin on
melko vihreää, kun kävimme leikkimässä
Pikku-Milon kanssa päivällä.
 
 
 

torstai 3. joulukuuta 2015

Tohinaa

Hyvää joulukuuta kaikille! Tämä marraskuun pimeydessä vaeltanut väsynyt ja kalpea Viuhti sai mukavan valopilkun elämään onnistuneiden synttärijuhlien ansiosta. Tämä syntymäpäivä merkkaa minulle enemmän. Viimeksi tainnut olla tuo maaginen 18 vuotta sellainen, joka herätti enemmän tunteita. Silloin tosin taisi olla mielessä baariin pääsy ja siiderin ostaminen, nyt vuosia täyttäminen oli eräänlainen henkinen etappi. Tuntuu hienolta, kun tietää kuka on ja minne on menossa. Niinhän minä varmaan omasta mielestäni luulin kyllä 18-vuotiaanakin. Pöh. Aikaisempina vuosina en ole tehnyt juuri mitään numeroa syntymäpäivistäni, nyt kyllä kailotin menemään ihan kaikille tutuille ja herkkuja on tarjoiltu yllin kyllin. Äidin kanssa leivoimme sukukahveille perinteisiä herkkuja, jotka maistuivat hyvin juhlaväelle.


Etsiessäni kakunkoristetta, valitsin tämän aluksi suunnittelemieni ruusujen sijaan.
Niin mauton, että muuttui jo hauskaksi. (Ainakin mun mielestä. En mä muista tiedä.)
Oli muuten pienin lukema mitä kaupasta
löytyi, siinä se makasi ysikympin vieressä. :D

Tämän vuoden joulukortit ovat pääosin valmiita. Lemppariksi muodostui nuo porokortit, mutta niska-hartiaseutuni eivät olleet ihan samaa mieltä tuon piirtämisen kanssa. Onneksi sain avomieheltä hierontaan lahjakortin, joten huomenna ehkä onnistuu vielä muutaman poron piirtäminen hieronnan jälkeen.




Lopuksi muutama lapselle tehty neuletyö. Näistä ainakin lapaset menevät Jouluapua-sivuston kautta eräälle koululaistytölle. Lahjaan keräsin muutakin pientä muistamista, jotka arvelen olevan tytön mieleen. Facebookistakin löytyvän Jouluapua-sivuston kautta ehdit vielä auttamaan suomalaisia vähävaraisia perheitä esimerkiksi ruoka-avulla tai pienillä lahjoilla lapsille.


Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille, ja toivottavasti saamme tänne eteläänkin hieman valkoisempaa maisemaa jossain kohdassa!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Näkyvyyttä

Leikkelin kauan kaapissa olleesta, hieman pilalle menneestä huovutustyöstä sydämiä. Sydämistä tuli nopeasti heijastimia silitettävällä, leikattavalla heijastinpaikalla.



Hyvin näkyy salamalla!

Pikku-Milo täytti vähän aikaa sitten kuusi vuotta. Tässä on syksyllä parikin vastaantulijaa ihastellut minun koiranpentuani. Pikku-Milo on siis joko erittäin hyvin säilynyt tai sitten käytöksessä on pentumaisia piirteitä. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon, koska toiseen saattaisi liittyä hihnan toisen pään, eli minun syyllistäminen. ;)

 

perjantai 30. lokakuuta 2015

Töppöset

Joululahjapaja lienee nyt avattu virallisesti. Sanomattakin selvää, että aivan liian myöhään. Oletteko te jo miettineet joulua ylipäätään? Minusta tuntuu, että tänä vuonna höösään ja koristelen kotia jopa viime vuotta enemmän, kun nyt jo pyörii jouluvalot (ei sentään laulut vielä) mielessä.



Tässä kuvassa langan värit ovat oikeammat.

Jos nyt kuitenkin ennen jouluhöösäystä hoitelisi marraskuun ensin alta pois. Olemme ainakin Etelä-Suomessa saaneet nauttia hyvin vähäsateisesta syksystä verrattuna viime vuoteen. Auringostakin on saanut nauttia useana päivänä, samoin kuin upeista auringonlaskuista ja tähtitaivaista.

Rauhallista pyhäinpäivää!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Pinkkiä!

Jälleen valmistui yksi vauvan peitto. Tämän annan ystävälleni, tulevalle äidille siis, babyshowerlahjaksi kera pikku töppösten. Parempi olisi olla sitten sukupuolen arvio tehty oikein, koska tästä on sukupuolineutraalius kaukana! Näitä on kyllä todella kiva tehdä ja hyvä puoli on myöskin se, että kangasvarastoni pienenevät pikku hiljaa. On tullut hamstrattua, vaikka ompelen melko vähän, kun en osaa.






Hempeätä viikonloppua!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Syksyinen asetelma

Rakastan arkivapaapäivien aamuja. Heräilen rauhassa, teen aamupalaa, kuuntelen rauhallista musiikkia, lueskelen lemppariblogejani ja juon todella vahvaa teetä. Vahvaa siksi, koska unohdan lähes aina teen hautumaan kymmenkertaiseksi ajaksi mitä tarvitsisi. Vähän hunajaa perään ja kyllä se siitä.

Innostuin tekemään vielä toisen luonnonmateriaaliasetelman terassille. Näistähän saisi vaikka minkämoisia upeuksia ja kynttilöitäkin voisi asetelmiin laittaa. Tämä nyt kuitenkin on ihan simppeli, mutta mielestäni silti nätti.


 

Vietin muutaman päivän mökillä ja sää oli mitä mahtavin metsässä kävelyyn. Suppilovahveroita oli todella niukasti, mutta puolukkaa löytyi vielä hyvin.



Mökkimme tontin kalliossa on mielenkiintoinen kaiverrus. 1875 syyskuussa joku on raaputtanut menemään. Jännittävintä tässä on se, ettei kaiverrus näy vaikka kuinka etsisi, ellei aurinko paista tietystä kulmasta. Myös kuuraisesta kalliosta se erottuu hyvin. Sain ikuistettua nyt kuvaan tuon tekstin, kun se pitkästä aikaa näkyi kunnolla.

 
Hyvää lokakuun loppua!
 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Jalkoihin lämpöä

Mitä tapahtui? Hupparin käytöstä suoraan talvitakkiin? Missä välissä mä pidän mun syystakkia? Siinäpä elämän suuria kysymyksiä, kun pakkaset pölähtivät vallan yhtäkkiä tänne. Paleltaa kokoajan ja toki väännän vuoden ensimmäisen flunssan kanssa matsia. Toistaiseksi tilanne hallintaotteessa, vaikka turpa onkin tukkoinen. Toimintakyky on säilynyt.

Sain sukkatilauksen ja neuloinkin nämä vauhdilla valmiiksi. Mallineuleen kaavio löytyy Novitan vanhemmasta sukkalehdestä, mun sukkalehteä taas ei löytynyt mistään. Onneksi avuliaita kanssaneulojia on olemassa, ja homma ei kaatunutkaan siihen, että joku jatkuvasti piilottelee tavaroita täällä siistissä järjestyksen tyyssijassa.




Äitini antoi minulle kerran kivaa paperia,
johon kääräisin sukat.

Edes vähän mieltä lämmittävä seikka palelussa on se, että saapahan laittaa pitkästä aikaa omatekemiä villasukkia jalkoihin. Mitä värikkäämmät, sen ilahduttavammat.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Mä tein sen!

Tai kaksikin asiaa. Opettelin tekemää viimeksi mainitsemiani vaahteranlehtiruusuja. Nopeita ja helppoja tehdä, ainoa miinus lehtien mukana tulevat yllättävästi kättä pitkin ryömivät mönkiäiset. Selvisin niistäkin.

 
Ja sitten tämä. Salainen intohimoni, pitsiliinojen virkkaus! Tälle(kään) ei ole mitään paikkaa, mutta oon siitä silti hiton ylpeä. Tein sitä monta kuukautta, sormi karrella, kun kalalanka on niin kovaa. Olen myös ylpeä silitysraudastani, joka laittoi kupruilevan keskustan melkein kuntoon. Huomasin asian nimittäin liian myöhään, enkä enää todellakaan halunnut purkaa, vaikka tekele näytti loppuun saakka lampunvarjostimelta. Kelpaa minulle, vielä täytynee pingottaa, jos jaksan. Ohje on iäisyyden kirjastossa lainassa olleesta Kauneimmat käsityöt Virkkausalbumista. (1/07) Halkaisija 42cm, numeron 1 koukulla tehty.


 
Ihana aurinkoinen päivä tänään, nautitaan siitä!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Tauluja

Nyt kun vielä luonto tarjoaa prässättävää, esittelen vinkiksi jo varmasti 10 vuotta sitten tekemäni taulut. Helppoa ja yksinkertaista, ja vaikka taustapaperi ja itse kasvit ovat jo hieman ajan saatossa haalistuneet, ihan nättejä ovat yhä.


Vähän huono kuva, kun heijastaa niin kovasti.




 
Luonnonmateriaaleista puheenollen, minä ajattelin ehkä kokeilla vaahteranlehtiruusujen tekoa. Oletteko te kokeilleet, menikö hermot vai taittuiko lehti täydelliseksi ruusuksi heti? Mietin, että nyt ei menetä paljoa (henkisiä kolauksia lukuunottamatta) jos ei osaakaan, kun materiaali on ilmaista.

Mukavia syyskuun lopun päiviä!


 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Riemunkirjavaa

Pienen ihmisen ja maailman väliin sopii laittaa vähän jotain pehmustetta. Myös isompien ihmisten, mutta en halunnut haukata liian suurta palaa aloittelevana ompelijana. Aiemmin yllättäen onnistuin kivasti ensimmäisen vauvanpeiton ompelussa, ja siitä asti onkin tehnyt mieli tehdä lisää tilkkuhommia. Ja koska lähipiirissäni on kovasti pieniä tulokkaita ollut ja tulossa, niin miksipä ei.

Tämä peitto on ommeltu täysin kierrätyskankaista sisällä olevaa armotta leikeltyä fleecepeittoa myöten. Tässä on mm. mummoni verhoa ja kangaskaupan näytetilkkuja. Ja kylläpä oli loistoidea laittaa tilkkujen väliin punaisesta sydänkankaasta kaistaleet: ei muuten tarvinnut stressata ovatko palat kohdillaan yläpuolella olevien kanssa.


Moroo! Vähän on maaninen katse muijalla!



Alapuolella on kukkakangasta, sitä verhoa nimittäin.
Nälkä kasvaa syödessä..seuraava on jo mietteissä. Jos vaikka itselle, isompi siis.

maanantai 31. elokuuta 2015

Tilinpäätös

Jälleen kerran aika astua yhdessä yössä kesästä syksyyn. Ikävä tulee tänäkin vuonna. Mietin myös, että minne tämä vuosi vierähti niin äkkiä? Mitä mä oon oikein puuhastellut? No ainakin seuraavin kuvin voin kertoa, mitä olen elokuun aikana puuhastellut.



Ihastellut aamuyön pilviaallokkoa työmatkalla... Klikkaa kuvaa isommaksi :)


Mahdollistanut Pikku-Milon uimahyppyharrastuksen
mahdollisimman usein...


Yrittänyt helpottaa pimenevien iltojen sietämistä...


Syönyt jotain oudon näköistä, mutta tutun makuista...

Nautiskellut...


Käynyt hakemassa lämpöä Välimereltä...


Piirtänyt!!! En ole piirtänyt tai maalannut
moneen vuoteen, ja huhhuh miten olikin ihanaa.
Kaivelin tarvikkeet kellarista ja piirsin pari
ympyrää ruokakulhojen avulla ja siitä se sitten
lähti. Ensin lyijärillä, sitten tussilla. Nyt mietin, että
värittäisinkö tuon unisiepparin vai en. Rakastan
unisieppareita.

Eipä muuta kuin eteenpäin.

Tätä ajatusta on työstetty onnistuneesti ja työstetään edelleen.


 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Seiliin soudetaan

Oletteko kuulleet Jenni Vartiaisen kappaleen nimeltään Seili? Aikoinaan kun tuo levy ilmestyi, avomieheni halusi tietää mikä tuo Seili oikein on, mistä Jenni laulelee. Vihdoin saimme sopivan tilaisuuden matkustaa Seiliin ihan itse.

Seilin saaresta voit lukea enemmän täältä, mutta lyhykäisyydessään: Seili on toiminut sairaalasaarena vuodesta 1619, jolloin siellä hoidettiin leprapotilaita ja myöhemmin 1700-luvun lopulta mielisairaita.  Saarella olleiden tietoiskukylttien mukaan  Seilissä ei kylläkään varsinaisesti hoidettu ketään - muulla kuin pyhällä sanalla ja alkoholilla. 1889-1962 Seili toimi naisten mielisairaalana, kunnes eristyksen aika oli Suomessa ohi.

Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja maksoi 6 euroa/suunta per matkustaja.

1733 rakennettu Seilin kirkko. Harmi, että juuri tuona viikonpäivänä
kirkko oli kiinni.

Söimme lohileipiä rantakalliolla, kyllä oli
parhaimman makuiset lohileivät ikinä!

 
Seilissä tai yleensäkin saaristossa oli ihan mukava käydä. Vaan kun lähdin vahingossa hakemaan Vartiaisen kappaleessa esiintyvää karmivaa tunnelmaa ja  halusin nähdä silmissäni vilauksen seinähullusta Sofia ryysyläisestä, niin haaveeksi jäi. Nähtävää oli melkoisen vähän, ja se ei ruokkinut minun yleensä pukkilaukkaavaa mielikuvitustani. Se, ettei saarella muita turisteja tuona iltapäivänä näkynyt oli ainoa hieman "spookympi" tunne. Ehkä vertasin tätä kokemusta keskitysleirien käsin kosketeltavaan tunnelmaan ja ainoa mitä jännitin oli se, että kai se päivän viimeinen lautta hakee meidät hittoon täältä: " jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää".  En ollu muuten jäämässä!

Saman päivän aamuna jouduimme myös hyvästelemään perheemme rakkaan shetlanninlammaskoiran. Lemmikin päästäminen sateenkaarisillalle on omistajan viimeinen, mutta tärkein tehtävä. Ja hirvittävin. Hieman liian aikaisin jouduimme sinusta luopumaan. Meillä kaikilla on niin kova ikävä sinua.


You have left my life but you will never leave my heart.

Käsitöitä en valitettavasti nyt pysty esittelemään, koska minulla on kesken hieman haastavampi työ ja toiseksi en ole ehtinyt juurikaan väkerrellä viime aikoina. Toivottelen täältä kaikille ihanaa elokuun alkua, olitte sitten töissä, lomalla tai muuten vaan vapaalla.