maanantai 31. elokuuta 2015

Tilinpäätös

Jälleen kerran aika astua yhdessä yössä kesästä syksyyn. Ikävä tulee tänäkin vuonna. Mietin myös, että minne tämä vuosi vierähti niin äkkiä? Mitä mä oon oikein puuhastellut? No ainakin seuraavin kuvin voin kertoa, mitä olen elokuun aikana puuhastellut.



Ihastellut aamuyön pilviaallokkoa työmatkalla... Klikkaa kuvaa isommaksi :)


Mahdollistanut Pikku-Milon uimahyppyharrastuksen
mahdollisimman usein...


Yrittänyt helpottaa pimenevien iltojen sietämistä...


Syönyt jotain oudon näköistä, mutta tutun makuista...

Nautiskellut...


Käynyt hakemassa lämpöä Välimereltä...


Piirtänyt!!! En ole piirtänyt tai maalannut
moneen vuoteen, ja huhhuh miten olikin ihanaa.
Kaivelin tarvikkeet kellarista ja piirsin pari
ympyrää ruokakulhojen avulla ja siitä se sitten
lähti. Ensin lyijärillä, sitten tussilla. Nyt mietin, että
värittäisinkö tuon unisiepparin vai en. Rakastan
unisieppareita.

Eipä muuta kuin eteenpäin.

Tätä ajatusta on työstetty onnistuneesti ja työstetään edelleen.


 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Seiliin soudetaan

Oletteko kuulleet Jenni Vartiaisen kappaleen nimeltään Seili? Aikoinaan kun tuo levy ilmestyi, avomieheni halusi tietää mikä tuo Seili oikein on, mistä Jenni laulelee. Vihdoin saimme sopivan tilaisuuden matkustaa Seiliin ihan itse.

Seilin saaresta voit lukea enemmän täältä, mutta lyhykäisyydessään: Seili on toiminut sairaalasaarena vuodesta 1619, jolloin siellä hoidettiin leprapotilaita ja myöhemmin 1700-luvun lopulta mielisairaita.  Saarella olleiden tietoiskukylttien mukaan  Seilissä ei kylläkään varsinaisesti hoidettu ketään - muulla kuin pyhällä sanalla ja alkoholilla. 1889-1962 Seili toimi naisten mielisairaalana, kunnes eristyksen aika oli Suomessa ohi.

Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja maksoi 6 euroa/suunta per matkustaja.

1733 rakennettu Seilin kirkko. Harmi, että juuri tuona viikonpäivänä
kirkko oli kiinni.

Söimme lohileipiä rantakalliolla, kyllä oli
parhaimman makuiset lohileivät ikinä!

 
Seilissä tai yleensäkin saaristossa oli ihan mukava käydä. Vaan kun lähdin vahingossa hakemaan Vartiaisen kappaleessa esiintyvää karmivaa tunnelmaa ja  halusin nähdä silmissäni vilauksen seinähullusta Sofia ryysyläisestä, niin haaveeksi jäi. Nähtävää oli melkoisen vähän, ja se ei ruokkinut minun yleensä pukkilaukkaavaa mielikuvitustani. Se, ettei saarella muita turisteja tuona iltapäivänä näkynyt oli ainoa hieman "spookympi" tunne. Ehkä vertasin tätä kokemusta keskitysleirien käsin kosketeltavaan tunnelmaan ja ainoa mitä jännitin oli se, että kai se päivän viimeinen lautta hakee meidät hittoon täältä: " jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää".  En ollu muuten jäämässä!

Saman päivän aamuna jouduimme myös hyvästelemään perheemme rakkaan shetlanninlammaskoiran. Lemmikin päästäminen sateenkaarisillalle on omistajan viimeinen, mutta tärkein tehtävä. Ja hirvittävin. Hieman liian aikaisin jouduimme sinusta luopumaan. Meillä kaikilla on niin kova ikävä sinua.


You have left my life but you will never leave my heart.

Käsitöitä en valitettavasti nyt pysty esittelemään, koska minulla on kesken hieman haastavampi työ ja toiseksi en ole ehtinyt juurikaan väkerrellä viime aikoina. Toivottelen täältä kaikille ihanaa elokuun alkua, olitte sitten töissä, lomalla tai muuten vaan vapaalla.