tiistai 29. syyskuuta 2015

Mä tein sen!

Tai kaksikin asiaa. Opettelin tekemää viimeksi mainitsemiani vaahteranlehtiruusuja. Nopeita ja helppoja tehdä, ainoa miinus lehtien mukana tulevat yllättävästi kättä pitkin ryömivät mönkiäiset. Selvisin niistäkin.

 
Ja sitten tämä. Salainen intohimoni, pitsiliinojen virkkaus! Tälle(kään) ei ole mitään paikkaa, mutta oon siitä silti hiton ylpeä. Tein sitä monta kuukautta, sormi karrella, kun kalalanka on niin kovaa. Olen myös ylpeä silitysraudastani, joka laittoi kupruilevan keskustan melkein kuntoon. Huomasin asian nimittäin liian myöhään, enkä enää todellakaan halunnut purkaa, vaikka tekele näytti loppuun saakka lampunvarjostimelta. Kelpaa minulle, vielä täytynee pingottaa, jos jaksan. Ohje on iäisyyden kirjastossa lainassa olleesta Kauneimmat käsityöt Virkkausalbumista. (1/07) Halkaisija 42cm, numeron 1 koukulla tehty.


 
Ihana aurinkoinen päivä tänään, nautitaan siitä!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Tauluja

Nyt kun vielä luonto tarjoaa prässättävää, esittelen vinkiksi jo varmasti 10 vuotta sitten tekemäni taulut. Helppoa ja yksinkertaista, ja vaikka taustapaperi ja itse kasvit ovat jo hieman ajan saatossa haalistuneet, ihan nättejä ovat yhä.


Vähän huono kuva, kun heijastaa niin kovasti.




 
Luonnonmateriaaleista puheenollen, minä ajattelin ehkä kokeilla vaahteranlehtiruusujen tekoa. Oletteko te kokeilleet, menikö hermot vai taittuiko lehti täydelliseksi ruusuksi heti? Mietin, että nyt ei menetä paljoa (henkisiä kolauksia lukuunottamatta) jos ei osaakaan, kun materiaali on ilmaista.

Mukavia syyskuun lopun päiviä!


 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Riemunkirjavaa

Pienen ihmisen ja maailman väliin sopii laittaa vähän jotain pehmustetta. Myös isompien ihmisten, mutta en halunnut haukata liian suurta palaa aloittelevana ompelijana. Aiemmin yllättäen onnistuin kivasti ensimmäisen vauvanpeiton ompelussa, ja siitä asti onkin tehnyt mieli tehdä lisää tilkkuhommia. Ja koska lähipiirissäni on kovasti pieniä tulokkaita ollut ja tulossa, niin miksipä ei.

Tämä peitto on ommeltu täysin kierrätyskankaista sisällä olevaa armotta leikeltyä fleecepeittoa myöten. Tässä on mm. mummoni verhoa ja kangaskaupan näytetilkkuja. Ja kylläpä oli loistoidea laittaa tilkkujen väliin punaisesta sydänkankaasta kaistaleet: ei muuten tarvinnut stressata ovatko palat kohdillaan yläpuolella olevien kanssa.


Moroo! Vähän on maaninen katse muijalla!



Alapuolella on kukkakangasta, sitä verhoa nimittäin.
Nälkä kasvaa syödessä..seuraava on jo mietteissä. Jos vaikka itselle, isompi siis.