tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukortit 2016

Tänä vuonna teetimme tietenkin vauvelista valokuvakortit ja sekös olikin helppoa ja vaivatonta sitten sen jälkeen, kun oli hiki otassa saanut kuvausosion hoidettua. Mietin kyllä, että miten vauvan valokuvaamisestakin voi aiheutua sen sortin kokovartalohiki. Välissä lähti koko tonttu nukkumaan parvekevaunuihin tonttupukuineen päivineen, mutta uusin voimin kuvat alkoivatkin onnistua paremmin. Kuolaakin oli huomattavasti vähemmän päikkäreiden jälkeisissä kuvissa. Silti askartelin muutaman joulukortin niille, joita ei ehkä meidän kultamussukan tontunnassu niin kiinnosta.
 

 
Kävin kukkakaupassa ostamassa pari minikukkaa, minihyasintin ja minijoulutähden. Ajatuksena oli laittaa ne kotoa löytyviin pieniin peltisankoihin, mutta ne olivatkin kellarissa, enkä jaksanut niitä sieltä lähteä kaivelemaan. Keksinkin sitten kukkien pakkauspaperista askarrella suojukset ruukuille ja lopputulos on melko söpö, eikös? Hyasintista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta samanlainen söpöliini on. Vinkkinä muille, jos pientä ruukkua ei löydy. Paperin sisällä on vielä muovipussista kulma, jottei käy vesivahinkoa.
 
 
Ja lopuksi vielä edellisestä sukkakatraasta puuttuneet samaa kaavaa toistavat nilkkasukat.
 
 
 


 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Urakka...

 
...on saatu päätökseen. Sain sukkatilauksen, joka meinasi aiheuttaa stressiäkin harmillisesti. Nyt urakka on selätetty, mutta vielä kolmet aikuisten sukat pitäisi saada jouluksi tehtyä. Näissä on lankana 7 veljestä, Nallea ja uutta tuttavuutta eli Lankavan Allia, jota on liukuvärjätyissä vihreissä sekä turkoosimustissa sukissa. Hieman kovemman tuntuista lankaa, erittäin mukava neulottavaa. Toivottavasti pieni kovuus taikka karheus povaisi pitkää käyttöikää sukille. Novitan sukkalangat ovat nykyään hyvin epätasalaatuisia, jotkut saattavat ekan käytön jälkeen näyttää jo ehtoopuolen ruusuilta niinsanotusti.
 
 
 
Meidän vauvamme on jouluna jo puolivuotias! Hänellä on ensimmäinen joulu siis ja meillä ensimmäinen joulu perheenä. Harmillisesti perheenisä joutuu töihin aatoksi, mutta täytyy juhlia joulupäivänä senkin edestä sitten.
 
Joko teillä muilla on pipareita ja torttuja leivottu? Täällä ei ehditä tänä vuonna piparihommiin, niiden paistoaika ei siedä viivytyksiä joten parempi nauttia tänä vuonna kaupan kauniinvärisiä pipareita "hieman" uuniin unohtuneiden hiilimönttien sijaan. 
 
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
 

 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ensimmäinen isänpäivä

...oli siis perheessämme eilen. Mieheni kanssa ollaan joskus naureskeltu molempien valokuva-albumeista tutuille lapsuutemme synttäriherkuille. 90-luvun synttäripöydässä oli melko takuuvarmasti mm. säilykehedelmätäytekakku, tiikerikakkua, pullaa ja cocktailtikkuja. Lisäksi muistelimme pillien olleen niin ohuita, että niitä piti ottaa vähintään kolme, jotta sai suutaan edes vähän kostutettua. (Mehukatilla. Jos tarjolla oli sitä vihreää, oli ihan parasta.) Lama-ajan pillejä, ei lopu niin äkkiä limpska tai mehu lasista? Nykyään muodissa taitaa olla raakakakut ja kakkuihin taitaa saada vaikkapa synttärisankarin naamasta valokuvan jos niin haluaa. No, olen seudun surkein makeiden leivonnaisten leipuri, silti odotukset nollassa päätin kokeilla kakun tekoa ja tietenkin ysäriteemalla. Onnistuin hyvin, ja kermavaahdolla pystyy leikiten peittämään kakkupohjan mahdollisen vinouden. Perheenisä ilahtui ja kakku maistui hyvältä.
 
Teimme vauvan kanssa myös kortin isälle. Idea on suoraan Googlen kuvahaun syövereistä, hakusanat: baby hand/foot print ideas. Siellä olikin upeita kortteja, meillä ei ihan niin hienoon tulokseen päästy koska vauva sai aikamoisen hepulin kun laitoin kylmää maalia jalkapohjaan ja  äidin piirustustaito olikin aika kehno.
 
 
Lopuksi vielä neulottujen sukkien esittely. Lankana 7 veljestä ja koko 38. En vielä tiedä minne nämä päätyvät.
 
 
Sain neljän sukkaparin tilauksen ja valmista tulisi olla ennen joulua. A-pu-va! 1/8 sukkaa nyt valmiina...pitänee kiihdyttää tahtia!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vauvan huovutetut tossut

Näiden huovutettujen vauvantossujen idea muhi pitkään mielessäni. Käytän paljon vauvan kanssa kantoreppua, ja pohdin millaiset töppöset olisivat ulkona mahdollisimman lämpöiset ja pysyisivät jalassa hyvin. Olen ihan tarpeeksi keräillyt matkalle jäänyttä omaisuuttamme pitkin kyliä, varsinkin lapasia. (Ja kotiavaimia.) Nämä olisivat kyllä saaneet olla valmiit jo alkusyksystä, mutta kyllä näille nytkin käyttöä löytyy. Reppuilussa kun vaatettaminen on hieman haastavaa, koska vauvan jalat ja kädet paleltuvat helposti, mutta muu vartalo hikoaa äidin vartaloa vasten. Myös äiti hikoaa. Paljon.
 
Varressa on Seiskaveikan paksuisia jämälankoja ja teräosa on neulottu huopuvasta Joki-langasta. Musta väri ei alun perin kuulunut suunnitelmiin, eikä miellytä silmääni. Suunnitelmat vaihtuvat jos huomaa kesken kaiken ettei sinistä lankaa olekaan tarpeeksi. Jännitti laittaa näitä pesukoneeseen, jos olisivatkin jääneet liian isoiksi, kun tuntuivat niin valtavilta. Onnistuivat kuitenkin tosi hyvin ja teen seuraavat samalla tavalla ystäväni vauvalle. Olisivat ihanan lämpimät ihan aikuiskoossakin, mutta vaatisivat jonkun sortin nahkapohjaa tai muuta liukuestettä. Ennen huovutusta kannasta kärkeen pituus oli 18cm ja tunnin 40 asteen pesun ja venyttelyn jälkeen 13cm. Puikoilla koko matkan alusta saakka 40 silmukkaa. Vaihdoin Joki-lankaan isommat puikot ja jatkoin samalla silmukkamäärällä.
 
 
 
 
 
Jatkossa muistettakoon, että hereillä olevan nelikuisen pyöriskelijän jalkoja on haastavaa kuvata. Tai ainakin jos toivoo heilahtamatonta kuvaa. Ensi kerralla nukkuessa?
 
 

 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Vauvan sukat

Pikkuruiset junasukkien tapaiset sukat valmistuivat kaverin tulevalle vauvalle. Kyllä näitä hartaudella tehtiinkin, varmaan pari kuukautta. Omalle babylle en olekaan sukkia saanut tehtyä, mutta onneksi olemme saaneet ihania lämpöisiä lahjoja viileitä syyssäitä lämmittämään. Nyt muuten harmittaa, etten neulonut raskausaikana enemmän, etenkin lapselle. Ei vaan siinä tilassa paljon villalangat kiehtoneet ja mahakin oli aikalailla tiellä.
 
 
 
Muutoin tänne kuuluu hyvää. Pahimmat koliikit taitaa olla takanapäin ja vauva on alkanut nukkua päiväunia (miten ihmeessä se jaksoi silloin vastasyntyneenä koko päivän ilman, tyyliin kuukauden??? No, huutoahan se oli, jatkuvaa.) ja yötkin menevät joskus ihan siedettävästi äidin unien näkökulmasta. Kyllähän se silti hurjaa on, että minun ennätysaika on kolme tuntia yhtenäistä unta sitten vaavin syntymän. Vaan kaikkeen sitä ihminen taipuu ja pystyy. Syy on niin vallan ihana!
 
Uusi neuletyö on tulilla!
 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Vauva-arjesta

Me olemme nyt eläneet vajaat kolme kuukautta uutta ja ihmeellistä vauva-arkea. Tässä muutamia tähän mennessä opittuja seikkoja:
 
-Perheen perustaminen ja vanhemmuus vaatii enemmän rohkeutta kuin mikään aikaisemmin vastaan tullut elämäntapahtuma.
-Oli sanoinkuvaamaton tunne saada oma lapsi rinnalle sairaalassa. Sellaista tunnetta ei voi kokea mitenkään muuten, eikä sen olemassaolosta voi tietää ennen kuin sen itse kokee.
-Ei ole urbaanilegenda, että äitinä voi joutua lämmittämään kahvinsa mikrossa. Kolmekin kertaa.
-Leivät voi paahtaa toiseenkin kertaan, kun hetki on sopivampi. Leivät voi myös löytyä paahtimesta seuraavana aamuna.
-Vauvat eivät vain syö ja nuku.
-Lähteminen yhtään minnekään on uskomattoman hidasta...
-mutta joskus harvoin myös niin vauhdikasta, että oksat pois, jos kaikki sattuu olevan juuri kohdillaan, eikä halua syöttö-vaipanvaihto-härdellin alkavan taas alusta. Silloin kannattaa olla tarkkana että avaimet ovat mukana....
-Väsymys on siirtynyt seuraavalle levelille, vaikka luulin vuorotyöni olevan miltei tappavan väsyttävää. Vaan töistä oli myös vapaapäiviä...
-Vaikka olisit itku silmässä kanniskellut monta tuntia huutavaa vauvaa, on silti mahdollista, että lopulta hänen nukahdettua hormonihuuruissa ikävöit pinnasängyssä nukkuvaa tuhisijaasi ja haluaisit halailla hänen kanssaan.
-Onneksi olen ottanut paljon valokuvia - muuten en muistaisi varmaan yhtään mitään näistä alkuajoista.
-Rakkaus omaa lasta kohtaan on aivan mielettömän suurta.
 
No, siinä hieman tämänhetkisiä ajatuksia. Olen ehtinyt neuloa jopa ihan vähän, mutta mitään valmista ei ole esitettävänä. Mieleni tekisi myös ostaa uusia lankoja ja kankaita olen ostanutkin, toiveikas siis olen, että lapseni alkaa jossain välissä nukkumaan myös päivisin ja ehtisin jotakin käsitöitä tehdä. Laittelen siis tähän muita kuulumisia.
 
Pikku-Milo ei ole ollut kovin innoissaan uudesta perheenjäsenestä. Taaperoista eteenpäin olevat lapset ovat Milon mieleen, tai yleensäkin sen ikäiset lapset jotka osaavat heittää palloa. Milo kuitenkin hyödyntää mielellään vauvan tavaroita. Tässä hän on työntänyt ahterinsa turvakaukalon irroitettuun niskatukeen. Toisena päivänä hän makoili lämpimän kauratyynyn päällä, jälkilämmöillä kun olin vauvan mahakipuja yrittänyt kauratyynyllä lievittää.
 
 
 
Milo pääsi myös ensimmäistä kertaa uimaan meriveteen. Sää ei ollut suotuisa, mutta se ei meidän vesipetoa haitannut.
 
 
 
Olen varmaan kymmenisen vuotta kasvatellut muistaakseni joka kesä chilejä, enemmän tai vähemmän. Tänä vuonna on tulossa paljon satoa, mutta huonolta tuuriltakaan ei vältytty sen lisäksi, että kesä olisi voinut olla lämpöisempi. Osa chileistä vasta kukkii nyt, kun pitäisi jo olla hedelmät valmiina.
 
Tuuheimmasta chilipöheiköstämme katosi yhtäkkiä
pikkuhiljaa kaikki lehdet. Minä tutkin ja tutkin, että
mikä ihmeen otus syö niitä päivä päivältä pois, kukat
maistuivat myös. Sanoin miehelleni, että sen on oltava
todella iso ja lihava otus tai sitten suuri määrä jotain pieniä
ötököitä. Lopulta syyllinen ei voinut enää maastoutua kun oli
hotkinut kaikki piilonsa. Voiko tuolle nyt sitten olla edes
vihainen. Sen verran vihaisia kuitenkin oltiin, että
kaveri sai häädön kasvihuoneesta ja siirtyi luontoon
sulattelemaan lehtiä. Googlen mukaan tuo
on mahdollisesti kaaliperhosen toukka.
 
Toivottavasti tämä Intiasta tuoduista siemenistä
kasvava hurrrrrjan tulinen chili ehtisi kypsyä,
ainakin on ollut nyt pari aurinkoista päivää.
Valmista satoa
Heitin jo priiskuiset kesäkukat pois parvekkeelta, mutta
muutaman kukan laitoin jatkoajalle miniskidipulloihin.
 
 
Syksy saapuu. Sen tietää myös päähän nasahtelevista tammenterhoista.
 
Aurinkoista syyskuun jatkoa kaikille!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Virkattu ja ommeltu vaunuverho

Viuhdin vauhdissa ei saanut heinäkuussa ainoatakaan blogikirjoitusta. Mutta siihen on maailman ihanin syy.Vauvan odotus palkittiin juhannusviikolla, ja näitä pienen pojan varpaita on saanut silitellä onnesta soikeana pian kuusi viikkoa.
 
 
Nämä kuusi viikkoa onkin kulunut onnellisena, mutta myös hieman sumuisessa väsymyksessä. Käsityön käsityölle ei ole jäänyt aikaa, toivottavasti joskus vielä ehdin sukat neuloa!
 
Nämä vaunuverhot tein hyvissä ajoin keväällä. Harjoittelin ruutuvirkkausta, tästä tuli hieno, mutta lähempää tarkastelua se ei kestä. Nyt jos tekisin uuden, välttäisin monta virhettä ja virheajatusta. Mutta silti, aika hauska!
 
 
Toinen vaunuverho on ommeltu, ja sepä tulikin äkkiä valmiiksi verrattuna ensimmäiseen. Renksuina on molemmissa suihkuverhon lenksut. Hyvin pysyy vaunuissa.
 
 
Tässä huono pikaisesti otettu kuva. Kangas
on Metsolan Bambi-kangasta.
 
Katsellaan miten blogi lähtee tässä uudessa elämäntilanteessa rullailemaan. Ainakin käsityöt saattavat muuttua lapsellisemmiksi, mikäli niitä ehdin tehdä. Ihanaa elokuuta lukijoille, muistakaa nauttia, elokuu on vielä kesäkuukausi vaikka aina hieman haikeutuu olo kun illat pimenevät ja pihlajanmarjat kypsyvät.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Lisää lämmikettä

Täällä olisi enää pari hassua päivää vauvan laskettuun aikaan. Voi herttinen sentään, että voi odottavan aika olla pitkä tässä loppumetreillä. Varsinkin nyt, kun on sadellut pari päivää putkeen. Onpahan tullut kulutettua sohvaa, hyödynnetty Netflixin sarjatarjontaa ja neulottu helppoja sukkia siinä ohella.
 
Langankerien tuhoamista pinkillä pääsävyllä. Kuviot tein summanmutikassa
sen mukaan, mistä kerästä vielä mihinkin riittää. Tuli söötit!
 
Näiden sukkien vihreää väriä ei minun eikä mieheni kännykkäkamera
osannut ikuistaa. Näyttävät ihan harmailta, vaikka oikeasti ovat
ihanat nuoren koivunlehden väriset. Olkoot.
 
Sukkien pintaneule on todella helppo ja silti kivannäköinen:
1. krs: oikeaa
2. krs: Ota langankierto puikolle, neulo 2s oikein ja
vedä langankierto neulottujen silmukoiden yli
3. krs: oikeaa
4. krs: 2s oikein, ota langankierto puikolle, neulo 2s oikein
ja vedä langankierto neulottujen silmukoiden yli.
 
Neljä kerrosta ja neljällä jaollinen silmukkamäärä tässä siis.

Sain äidiltäni krysanteemikimpun, ja kun sen lehdet alkoivat kulahtaa, pelastin parhaat kukat vielä jatkamaan eloaan pieneen tuikkukippoon ja sitäkin pienempään minihunajapurkkiin. Ihanan näköiset.
 
 
Nyt jatkamaan odottelua...

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Juhannusvarpaille

Koleat säät palauttivat maan tasalle ja teki mieli neuloa villasukkaa. No minähän neuloin, kahdetkin! Toisia en vaan saanut kuvattua niin, että niiden sävy olisi ollut kuvissa oikea, joten suutuin ja palaan asiaan myöhemmin. Tässä nämä toiset kuitenkin.
 
 
 
Ihanan tuoksuinen ruusu pääsi kylppäriä kaunistamaan.

Toivotaan kuitenkin, että juhannuksena voisi sittenkin olla paljain varpain. :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Vauvan töppöset


 
 
Työkaverin vauva sai vielä kesäpipojen kaveriksi pikkuiset tossut. Heidän tyttövauvansa jo syntyikin pari viikkoa sitten ja harmikseni tekemäni pipo oli liian tiukka vauvalle. (Enhän minä mitään ohjeita tai mittoja tarvitse...) Onneksi vauvan isosiskon nukella oli juuri tarvetta pipolle. ;) Tossut onneksi olivat pienokaiselle sopivat! Tossujen ohjeen löysin Erika Knightin kirjasta Pehmoisia neuleita pienokaiselle. Tossuja koristelin kukilla ja reunapitsillä kun olisivat olleet muuten vähän tylsät.
 
Meillä on reilut kaksi viikkoa meidän vauvan laskettuun aikaan. Saisi jo tapahtua aikaisemminkin! Kaikki on valmiina, tervetuloa!
 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Pyykkipoikapussukka ja jakkaran tuunaus

Uudessa kodissamme on ollut paremmat mahdollisuudet kuivata pyykkiä ulkosalla ilman että a) tarvii hävetä mummokalsareitaan, jotka olivat alimman kerroksen pihalla kaiken kansan nähtävillä ja b) tarvii hätistellä pihan lapsia pois lähmimästä puhtaita pyykkejä mutasormillaan. Nyt pyykit raikastuvat ihanasti ylemmissä korkeuksissa parvekkeella. Totesin kuitenkin, että pyykkipojille on tuulisella parvekkeella tarvetta. Voisi olla kiusallista hakea niitä kalsareitaan tuolta toisten parvekkeilta tai pihoilta. Pyykkipojat hankittuani tulin siihen tulokseen, että ne tarvitsevat oikean pussukan pakastepussin sijaan. (Ja kyllä, mulla oli myös tylsää, luppoaikaa.) Näin ollen kaivelin mahdollisimman raikkaita tilkkuja kaappien perältä ja ompelin kulmakunnan söpöimmän pyykkipoikapussin. Nyt kelpaa! Toinen puoli on sinisävyinen ja toinen punasävyinen.
 
 
 
Ostettiin taannoin pieni porrasjakkara Ikeasta. Halpa ja jykevä on, mutta pitkään mietin miten tuunaisi sitä. Jäi myös tikkuja pehvaan jos siinä istahti kenkiä laittamaan. Sain kaverilta jo kauan sitten dc-fixin (eli tuollainen kontaktimuovi kyseessä) hukkapaloja ja iskin ne jakkaraa koristamaan. Tuli mielestäni tosi kiva, eikä enää tarvi tikkujakaan kestää. Helppoa ja nopeaa hommaa. Tekisi mieli päällystää nyt yhtä sun toistakin!
 
 
Huh, kesäkuu on on jo ovella!
 

torstai 19. toukokuuta 2016

Virkattu peitto

Virkkasin pari vuotta sitten itselleni Puro Batikista tunikaa. Kokoajan oli kuitenkin sellainen olo, ettei siitä tule sopiva ja väritkään eivät ole ihan minua. Marinoitunut mytty joutui purku-uhan alle ja lopulta muotoutui pieneksi kesäpeitoksi vauvalle. Edelleen häiritsee tuo ruskean värin sävy tuossa langassa, mutta tuli tästä silti ihan mukava. Tosi nopeaa lankaa virkata ja mikä parasta, päättelyä liukuvärjäyksen ansiosta vain vähän. Ekan kerran muuten taisin tehdä perinteisistä isoäidin neliöistä jotakin.
 
 
Vähän kiero ja piskuinen, mutta ei sen nyt kuulukaan ihan noin
asennossa pönöttää..
 
Minulla alkoi pari päivää sitten virallisesti äitiysloma. Aika mahtava fiilis!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Aurinkoiset kesäpipot

Täältä tulisi sateiselle toukokuun päivälle vähän väriä! Neuloin työkaverin tytöille kesäpipot sävy sävyyn. Pienempi on aivan miniskidivauvakokoa, sen tuleva omistaja nimittäin vasta syntyy hetkenä minä hyvänsä. Lanka on jotain Novitan Samos -tyyppistä, ihanan pehmeää. Ohjetta näihin ei ollut, mutta siis päätelty avoimena ja ommeltu lopuksi neulalla ja langalla neliöpipoiksi jolloin pipon kulmista muodostuu vielä kivat pienet korvat kun pääsee päähän.
 
 
 
 
Sen verran tässä töllissä on aivasteltu, varsinkin miesrukkani, että pari sadepäivää tekee varmasti hyvää luonnon lisäksi myös allergioista kärsiville. Voipahan hyvällä omallatunnolla myös valloittaa sohvan mm-lätkän ja käsitöiden parissa.
 
 
 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän unisieppari

Heräsin tänään 4.45. Tässä kun on muuttunut kevään aikana pääjalkaiseksi möhkäleeksi, tuo nukkuminen on aikamoinen taitolaji ja yöt kuluvat rattoisasti pyöriskellessä. Ja jos ei itse pyöri hetkelliseksi, niin vähintään vauva pyörii masussa. Se tosin on paljon mukavampaa pyöriskelyä.
 
Pari tuntia myöhemmin oli aamupala syöty, pyykit kuivumassa ja lakanat vaihdettu. Aloitin myös kukonlaulun aikaan vääntämään vitsaa. Kyllä meinasi muuten lentää pajut parvekkeelta eräänkin kerran. Onneksi ei lentänyt, koska kaikessa kieroudessaan ja epätäydellisyydessään tämä aamuyön projekti oli kaiken sen vaivan arvoinen. Se on niin höntti, että se miellyttää silmääni kokoajan enemmän. Kyseessä siis jättimäinen unisieppari, jonka keskustana pahoja unia on nappaamassa taannoin virkkaamani pyöreä liina. Liinalle kun ei tosiaan mitään käyttöä ollut, tein sen vain huvin vuoksi.
  
Alku näytti järkyttävältä! Talon sisällä pitsiliina?
 
Lisää kalalankaa, tuli sentään joku roti. Epätoivo silti eniten pinnalla.
 
Neulaa ja lankaa ja härpäkkeitä. Hyvä siitä tuli!
 
Uudelle jättiunisiepparille ei varsinaisesti ole vielä paikkaa. Tai olisi, jos osaisin kiinnittää kattoon jonkin sortin koukun. Olisi kuitenkin kiva, että tämä vähän pääsisi liikehtimään ilmavirran mukana. Mallailin siepparia teipillä seinään ja lopulta asetin sen olohuoneen ikkunoiden eteen odottelemaan paikkaansa. Ja kenties järkyttämään avomiestäni, joka palaa huomenna rapakon takaa kotiin. En ole ihan varma, kohtaako taiteellinen näkemyksemme tämän härpäkkeen osalta.
 
Valossa...
 
Varjossa...
 
Mainittakoon vielä, että olen aina pitänyt kovasti unisieppareista. Niitä löytyy matkoilta tuotuna kaksi jo kotoa sängyn yläpuolelta. Yksi on kaapissa odottelemassa sopivaa paikkaa. Olen myös pohtinut tatuointia aiheesta. Pohdin sitä varmaan loppuelämäni, koska ainoan tatuointini teko sattui sen verran, että vieläkin näin lähes kuuden vuoden jälkeen kirvelee silmiä... Hyvä niin, ei tule hätiköityä!

 
Aurinkoista äitienpäivää! Itse en vielä ole päivänsankari, mutta kypsyminen ajatukseen on tietenkin mielessä. Kyllä tämä rakkauden määrä vielä syntymätöntä lastamme kohtaan on aika huikea tunne jo nyt.
 
Täältä voit kuunnella Jenni Vartiaisen päivään sopivan kappaleen Minä sinua vaan:
Täällä tippa linssissä kuunneltu tätä.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ommeltu unipesä

Olen tässä raskauden myötä tutustunut tietenkin kaiken maailman vauvatarvikkeisiin, ja törmännyt mitä ihmeellisimpiin asioihin ja esineisiin joiden tarpeellisuudesta tai hyödystä voi olla montaa mieltä. Eniten päänvaivaa on tuottanut se, että samoista tuotteista on olemassa niin jos jonkinmoista versiota ja mallia ja merkkiä, että jopa eilinen yritykseni ostaa tutteja kaatui siihen, etten vain osannut päättää tuttihyllyllä mikä tuttipaketti olisi se paras jos me siis ylipäätään tuttia tulemme tarvitsemaan. Sinne jäi kauppaan tutit, tosin tunsin itseni myös hikivalaaksi ja sillä saattoi olla kärsimättömyyden kanssa paljonkin tekemistä.
 
No, yksi muoti-ilmiö sai minutkin innostumaan kun törmäsin baby nesteihin eli unipesiin lastentarvikesivuja tutkaillessani. Näiden ilmestyttyä markkinoille käsityöihmiset alkoivat aika pian ommella vastaavia itse. Minä ajattelin, että en varmasti osaa pesää ommella. Kävin kuitenkin kirjastossa lukemassa lehtiä ja kuin kohtalon johdattamana bongasin helmikuun Suuresta käsityölehdestä kaavat ja ohjeet unipesään. Kävin ostamassa lehden, ja lopputulos on tässä:
 
Ohje Suuri Käsityölehti 2/16, mutta
myös netistä löytyy hyviä ohjeita!
 
Täydellinen se ei ole, mutta olen ylpeä että uskalsin yrittää ja vain yhdessä kohtaa meinasi mennä totaalisen pieleen. Ja mikä parasta, tajusin virheen nuppineulojen vasta ollessa kiinni ennen ompelua, toisin kuin yleensä! Käytin pesään ompelulankaa lukuun ottamatta kierrätysmateriaaleja, eli taas vanhojen tyynyjen sisukset pääsivät uusiokäyttöön, samoin fleeceviltit tuohon pohjaan ja kangas on vanhaa verhokangasta. Nyörin kiepsutimme miehen kanssa yhdessä. Siinä hommassa tuli muuten huomattua, kumpi on ala-asteella kiepsuttanut muutamat ystävännauhat ja kumpi ei. Nyöri kuitenkin saattaa mennä vaihtoon, koska tarkoitus olisi, että tuo reunus olisi enemmän rypyssä. Tai sitten olen punkenut liikaa täytettä ja siksi rypytys ei onnistu. En ole kyllä varma onko niillä reunarypyillä muuta kuin esteettistä merkitystä.
 
Uskompa että unipesä ajaa asiansa jos vauva siinä päättää viihtyä. Unipesän tarkoitushan on luoda turvaa liian isossa pinnasängyssä tai kehdossa. Toki sopii myös lattialla tai sohvalla köllöttelyyn ja myös vaunukoppaan. Luinpa jostain, että pesä on alun perin ruotsalaisten kätilöiden keksintö. Sen on pakko olla siis hyvä!
 
Toivottelen kaikille blogivierailijoille rauhallista pääsiäistä!
 
 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pikkujuttuja

Sain käsiini Kauneimmat käsityöt -virkkauslehden vuodelta 1981, ja innokkaana päätin alkaa virkkailemaan pitsiliinoja. Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että pitsiliinojen virkkaus on mielestäni todella kiehtovaa kaikessa haastavuudessaan. Ainoa, että kuulun siihen ihmisryhmään jolle kuvalliset virkkausohjeet ovat paljon helpompia ymmärtää kuin kirjalliset. Näin ollen aloitin lehdestä tekemään kolmea liinaa josta ensimmäinen päätyi aika pian takaisin kalalankarullalle ja toinen eteni näinkin pitkälle:
 
 
Seuraavasta kierroksesta en nääs tajunnut yhtään mitään, ja lehden kuvassa valkoinen liina oli aseteltu valkoisen lautasen päälle, joten en erottanut kuvastakaan tuon taivaallista. Mutta eihän noin kaunista pikku liinanalkua voinut purkaa. Eipä tiedä jos joskus johonkin tarvitsee juuri tuon kokoista pyörylää koristeeksi.
 
Kolmas liina on tässä. Helppo tehdä ja justiin täydellinen maljakonalusliina tai kuten kuvassa nyt, kahvikuppiliina. Onneksi pääsiäiseen on vielä hetki, ehdin ehkä saada kupin sisältöä hieman tuuheammaksi.
 
Ja juu, tätä ei oo pingoteltu kuten näkyy, kelpaa näinkin!
 
 
Lopuksi haluan vielä esitellä ihanan Omppumadon ystävänpäiväarvonnassa voittamani herkullisen jääkaappimagneetin. Omppumato on muuten tosi taitava amigurumien virkkaaja. Itsehän olen tehnyt eläessäni ehkä yhden amigurumin, jouluporon, ja lopputulos oli aika karmea suhteessa hurjaan työn määrään, joita nämä pienetkin virkkaushahmot vaativat. (Ja hermoja. Ne vaativat hermoja.) Tulipahan kokeiltua! Kiitos ihanasta piristyksestä, Omppumato!