maanantai 14. marraskuuta 2016

Ensimmäinen isänpäivä

...oli siis perheessämme eilen. Mieheni kanssa ollaan joskus naureskeltu molempien valokuva-albumeista tutuille lapsuutemme synttäriherkuille. 90-luvun synttäripöydässä oli melko takuuvarmasti mm. säilykehedelmätäytekakku, tiikerikakkua, pullaa ja cocktailtikkuja. Lisäksi muistelimme pillien olleen niin ohuita, että niitä piti ottaa vähintään kolme, jotta sai suutaan edes vähän kostutettua. (Mehukatilla. Jos tarjolla oli sitä vihreää, oli ihan parasta.) Lama-ajan pillejä, ei lopu niin äkkiä limpska tai mehu lasista? Nykyään muodissa taitaa olla raakakakut ja kakkuihin taitaa saada vaikkapa synttärisankarin naamasta valokuvan jos niin haluaa. No, olen seudun surkein makeiden leivonnaisten leipuri, silti odotukset nollassa päätin kokeilla kakun tekoa ja tietenkin ysäriteemalla. Onnistuin hyvin, ja kermavaahdolla pystyy leikiten peittämään kakkupohjan mahdollisen vinouden. Perheenisä ilahtui ja kakku maistui hyvältä.
 
Teimme vauvan kanssa myös kortin isälle. Idea on suoraan Googlen kuvahaun syövereistä, hakusanat: baby hand/foot print ideas. Siellä olikin upeita kortteja, meillä ei ihan niin hienoon tulokseen päästy koska vauva sai aikamoisen hepulin kun laitoin kylmää maalia jalkapohjaan ja  äidin piirustustaito olikin aika kehno.
 
 
Lopuksi vielä neulottujen sukkien esittely. Lankana 7 veljestä ja koko 38. En vielä tiedä minne nämä päätyvät.
 
 
Sain neljän sukkaparin tilauksen ja valmista tulisi olla ennen joulua. A-pu-va! 1/8 sukkaa nyt valmiina...pitänee kiihdyttää tahtia!

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vauvan huovutetut tossut

Näiden huovutettujen vauvantossujen idea muhi pitkään mielessäni. Käytän paljon vauvan kanssa kantoreppua, ja pohdin millaiset töppöset olisivat ulkona mahdollisimman lämpöiset ja pysyisivät jalassa hyvin. Olen ihan tarpeeksi keräillyt matkalle jäänyttä omaisuuttamme pitkin kyliä, varsinkin lapasia. (Ja kotiavaimia.) Nämä olisivat kyllä saaneet olla valmiit jo alkusyksystä, mutta kyllä näille nytkin käyttöä löytyy. Reppuilussa kun vaatettaminen on hieman haastavaa, koska vauvan jalat ja kädet paleltuvat helposti, mutta muu vartalo hikoaa äidin vartaloa vasten. Myös äiti hikoaa. Paljon.
 
Varressa on Seiskaveikan paksuisia jämälankoja ja teräosa on neulottu huopuvasta Joki-langasta. Musta väri ei alun perin kuulunut suunnitelmiin, eikä miellytä silmääni. Suunnitelmat vaihtuvat jos huomaa kesken kaiken ettei sinistä lankaa olekaan tarpeeksi. Jännitti laittaa näitä pesukoneeseen, jos olisivatkin jääneet liian isoiksi, kun tuntuivat niin valtavilta. Onnistuivat kuitenkin tosi hyvin ja teen seuraavat samalla tavalla ystäväni vauvalle. Olisivat ihanan lämpimät ihan aikuiskoossakin, mutta vaatisivat jonkun sortin nahkapohjaa tai muuta liukuestettä. Ennen huovutusta kannasta kärkeen pituus oli 18cm ja tunnin 40 asteen pesun ja venyttelyn jälkeen 13cm. Puikoilla koko matkan alusta saakka 40 silmukkaa. Vaihdoin Joki-lankaan isommat puikot ja jatkoin samalla silmukkamäärällä.
 
 
 
 
 
Jatkossa muistettakoon, että hereillä olevan nelikuisen pyöriskelijän jalkoja on haastavaa kuvata. Tai ainakin jos toivoo heilahtamatonta kuvaa. Ensi kerralla nukkuessa?