perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulu tulla jollottaa!

Hiljaiseksi on käynyt Viuhtin blogi. Ajanpuutteen lisäksi en jostain syystä meinaa millään saada siirrettyä kännykän kuvia tietokoneelle, ja tämä ei edes johdu kiireestä. En ole varma onko vika puhelimessa vai johdossa. Nyt tämä päivitys tulee puhelimella tehtynä. Saa nähdä onnistuuko!

Meidän poika on huomenna jo 1,5-vuotias iloinen hymypoika! Syksy on mennyt hujauksessa ja arki on kiireistä. Onneksi minulla on muutama päivä lomaa joulun jälkeen.

Nämä sukat menevät pukinkonttiin. Ohje on Novitan sukkalehdestä muokattu ja lankana seiskaveikka. Toisesta sukasta tuli suurempi kuin toisesta,  pitää purkaa tai kestää tilanne. Luulen että valitsen jälkimmäisen.


Rauhallista joulua!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Silkki-alpakkalapaset

Opettelin jotain uutta, nimittäin intialaisen peukalokiilan. Kylläpä olikin helppo tehdä, ja mikä parasta: lapanen istuu käteen kuin hansikas. Vai miten se meni? Neuloin lapaset Dropsin silkki-alpakkalangasta, ja ovat kyllä ihanan lämpimät vaikka ovatkin ohuehkot. Ajatuksenani onkin että nuo mahtuvat kinttaiden alle pakkasilla, mikäli sellaisia tänne eteläiseen Suomeen saapuu. Neuloin kaksinkertaisesta langasta nuo, jotta saisin ne edes tämän vuoden puolella valmihiksi. Lapselle neuloin myöskin vastaavat, mutta en vaan löydä niitä mistään. Varmasti löytyvät sitten, kun ne ovat jo liian pienet. Intialainen peukalokiila on muuten kuulemma todella bueno ja helpottava tekijä taaperon lapasissa. Tuo pienen peukalon paikoilleen asettaminen kun on ylipäätään äidille hikikarpaloita muodostava, teräksisiä hermoja vaativa suoritus. Käytännössä voin informoida toimivuudesta sitten, jos nuo kadonneet pikkulapaset joskus löytyvät.


Mukavaa marraskuuta, jouluahan tässä jo alkaa pikkuhiljaa oottelemaan. :)

lauantai 2. syyskuuta 2017

Pikkusukkia

Neuloin kolmet pienet sukat pojalleni kumpparikautta odottelemaan. Keskimmäisistä tuli vahingossa niin pienet, että ne menivätkin jo lahjaksi kaverin vauvalle.


Lisäksi ompelukone on surrannut lisää housuja samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Aivan ihania nämäkin kankaat. Olen nyt harjoittelemassa myös t-paidan ompelua, ensimmäinen tekele sisälsi kaikki virheet mitä tehdä voi, mutta tuo seuraava tulossa oleva toivottavasti sisältää ainakin eri virheet kuin ensimmäinen. Kuvaa ensimmäisestä ei julkaista, toisen osalta tilanne vielä kesken.

 
 
Nyt olen palannut takaisin työelämään, ja fiilikset ovat innostuneet työn osalta, lapsen päivähoidon aloituksen osalta vielä säälittää reppanalle koitunut jättimäinen muutos. Toivottavasti arkemme alkaa rullaamaan mukavasti.

Värikästä syksyä kaikille!
 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuspöksyt

 
 
 
Vielä yhdet samanlaiset lapsen pöksyt valmistuivat Vimman lettikankaasta. Sain kyllä Vimmaöverit keväällä lapsimessuilla, kun tuntui, ettei siellä muuta kansaa nähnytkään. Kangas kuitenkin tuli ennakkotilattua ennen messuja, (eli minäkin kuulun fanittajiin, kivaahan tämä kangas on!) ja tosi ihanat näistä housuista tulikin. Mielenkiintoista seurata, miten kauan tämä lettivillitys kestää lasten muodissa. Äidit tappelevat Facebookin kirppiksillä näistä kankaista, ja joissain kirppiksillä näiden myynti on kokonaan kielletty riitojen seurauksena. En ole aikaisemmin ollut tietenkään lasten muodista niin kiinnostunut, joten minulle on tullut yllätyksenä monien fanaattisuus tiettyjä lastenvaatemerkkejä kohtaan. Porukka on nimittäin valmiita maksamaan lähes uuden tuotteen hinnan haalistuneesta, reikäisestä, tahraisesta ja koinsyömästä sekä ullakolta haisevasta hupparista, vain koska se on sitä tiettyä merkkiä. Huh!


Nyt ollaan siis muodin aallonharjalla!

Ihanaa keskikesän juhlaa! Vielä ehtii toivottaa.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Ompeluhommia

Toukokuu jäi näemmä vaille blogikirjoituksia, vaikkakin ompelukone on surissut täällä tasaiseen tahtiin. Olen opetellut uutta, nimittäin resorin ompelua helppoihin housuihin. Niin hyvin onnistui nämä pöksyt omalle pojalle, että uskalsin tehdä parit myös kaverin muksulle. Kaavat piirsin lapsen yksistä kivoista (ja helpoista) housuista. Resoreita käyttämällä saa kivasti käyttöikää lisää pöksyille.




 
Myös parit söpöt pipot on tullut ommeltua, pari lapselle ja yksi lahjaksi aikuiselle.

Tämä pipo on käsityöihmisen unelmakankaasta tehty.
Tein itsellenikin tällaisen. <3
 

Kesäkuu on saapunut, ja samalla lähestyy lapsemme 1-vuotisjuhla! Viime vuonna tähän aikaan olin tuskainen ja malttamaton. Lopussa on kaunis runo, joka osui tänään silmiini. Tähän runoon lisättäköön kuitenkin, että kovasti on äitiä väsyttänyt, uuvuttanut ja vaikka vuosi tavallaan on kulunut nopeasti, on myös eletty pitkiä minuutteja varsinkin viime vuoden puolella. Järjetön, kohta vuoden kestänyt univaje vie toimintakyvyn, se on itsestään selvää. Vaan onneksi kokoajan pikkuhiljaa, pienin askelin helpottuu. Meitä ei päästetty helpolla eikä edes melko helpolla vauvavuoden suhteen, mutta olen onnellinen, että juuri tämä lapsi syntyi meille meidän perheeseen. Me olemme iskän kanssa jaksaneet, kantaneet toisiamme yli vaikeiden hetkien, pitäneet lasta loputtomasti sylissä. Kaikki muu elämä on jäänyt, mutta se on sen arvoista. Lapsen ensimmäinen vuosi määrittelee paljon hänen loppuelämästään. Paremmin emme olisi voineet poikaamme hoitaa. <3 (Ja muutama kyynel perään. Rakkaus omaa lasta kohtaan on joka päivä niin ällistyttävän voimakasta.)
 
On satumaisen kummallista
miten nopeaan kuluu aika.
Ohitsemme lensi lokkien lailla
ensimmäisen vuoden taika.
 
Kun alkoi maailman tarina
taas alusta uudestaan.
Sitä vierestä seuranneille
vuosi hetkeltä tuntui vaan.
 
Se hetki oli laulua täynnä.
Tunnetta haurasta, syvää. Pieniä suruja, riemua suurta,
kaikkea kaunista ja hyvää.
 
 
 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Palmikkopipo mummille..eiku...

Olen tovin jemmaillut ihanaa Dropsin  Baby alpaca silk -lankaa: 70% alpakkaa ja 30% silkkiä, mielettömän pehmeää ja lämmintä lankaa siis. Päätin, että teen pipon lahjaksi äidilleni. Tässäpä tämä:

Hymynaama siksi, koska en täällä blogissa halua laittaa
lapsestani tunnistettavia kuvia esille. Mutta pipo näkyy melkein
kokonaan. :D

Mitä tapahtui? Löysin kivan palmikkopipon ohjeen täältä. Kävi jossain kohtaa muutaman palmikkokerroksen jälkeen ilmi, että kaksinkertainen silkkialpakkalanka ei vastaa 7 veljestä lankaa. En halunnut purkaa, koska olen äärimmäisen hidas tekemään palmikkoja. Päätin, että vauvalle sitten. Tein pipon valmiiksi vauvan nukkuessa, joten en voinut sovittaa..päättelin langat tiukasti...ja aamulla se oli vauvallekin liian pieni, taikka lyhyt oikeastaan. Nyt oli pakko purkaa, koska en halunnut, että kovalla työllä, ne äärimmäisen hitaasti väännetyt palmikot eivät jäisi ollenkaan meidän perheeseemme! Sain pipon taas vauvan nukkuessa valmiiksi, joten sovitus ei onnistunut edelleenkään. Vaan näytti jo paremmalta, ja älysin vertailla pojalle sopivaan trikoopipoon neulettani. Aloitin tupsujen teon. Ensimmäinen tupsu on tässä:
Mitä tapahtui? Se räjähti. Kylläpä harmitti. Taas.

Lopulta sain kaksi onnistunutta tupsua tehtyä ja pipon valmiiksi. Tänään puin sen pojalle ulos, ja kyllähän se edelleen liian lyhyt on. Mutta jos nyt edes pari käyttökertaa saisi, sen verran töitä sen eteen tein. Ja kasvatin kärsivällisyyttäni. Ja sori äiti, jäät ilman pipoa, toistaiseksi. Lankaa on kuitenkin vielä lisää, joten jospa pikku hengenvedon (ja tarkempien laskelmien) jälkeen laitan puikoille aikuistenkin pipon.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Sydänsukat

Telkkaria katsellessa olen neulonut söpöt sydänsukat. Alun perin piti tehdä enemmänkin tuota sydänkuviota tuohon sukkaan, mutta ei tuo nyt onnistunutkaan niin hyvin, joten loput sukasta onkin vedelty helpoimman kautta. Haaveena kuitenkin on, että tekisin onnistuneemmat, kokonaan kirjoneuletta olevat sukat. Jospa tällä kertaa keskittyisin suunnitteluun, enkä vaan alkaisi soheltamaan. Punasävyiset langat ovat Nallea, valkoinen jotain mysteerilankaa. Se oli ohuempaa, ja siksi tuo taisi vähän epäonnistua tuo kuvio.

"Höy, bla bla bla? Hopla? MA MA MA MA"
Eli: Äiti mitä sä teet? Otatko syliin? OTA SYLIIN!

Äitini on neulonut sievoisen sukkamäärän tänä vuonna syntyville vauvoille. Tällainen keräys on järjestetty 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, tarkoituksena siis, että jokainen juhlavuonna syntynyt vaavi saa Suomi-sukat lahjaksi. Aivan ihania!


Muutoin kuulumisiamme:
-lapsemme on päässyt keinumisen makuun ja rakastaa sitä
-kivien syönti eteisen matolta on edennyt hiekan maistamiseen puistossa tyylillä naama maahan, kieli ulos
-lapsemme ei osaa edelleenkään osaa nukkua ja luulen ryhtini huonontuneen silmäpussien
painon takia
-odotan kovasti kevään etenemistä ja kesää, ihanaa olla kesä kotona pojan kanssa. Olisipa hyvät säät!

Mukavaa pääsiäisen aikaa blogin lukijoille!




 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Vauvan rapinalelu


Joskus jo raskaana ollessa kävi mielessä, että vauvalle olisi aika helppo ommella erilaisia leluja. Jonkunlainen ommeltu rapinalelu oli tarkoitus tehdä viime kesänä, ostin sitä varten kinkunpaistopussejakin. Olin siis lukenut jostain, että paistopussit käyvät hyvin rapinoimaan leluja. Joulukinkku pääsi pussiin puoli vuotta ostoksen jälkeen ja vasta nyt sain ompelukoneen kaivettua esiin ja surautettua pari lelua. Tietenkin tuo rapinaleluikä on jo lapsellamme ohi...mutta sitten tuumin, että jokaisesta lelusta, josta vaan on mahdollista löytää pesulappu, vauva sen löytää ja se on se suurin hupi. Näimpä ajattelin, että ehkäpä nämä nauhat kuitenkin houkuttelevat leikkimään. Ja kyllä vaan, yhtä kauan tämä lelu kiinnosti kuin kaikki muutkin lelut, arviolta 1-2 minuuttia. Ei huono! Ompelin samantien kaksi, jos vaikka jollekulle syntyy vauva.




Mutta joo, kun niitä nauhoja on paljon, se ei taida olla niin jännittävää kuin se yksi maaginen pesulappu...

torstai 9. helmikuuta 2017

Lumiukkoja ja ulkoavaruuden asukkaita

Nämä lapaset lähtivät tänään postin mukana lämmittämään eräiden ihanien pikkumiesten kätösiä. Lankoina käytin pieniä jämisnöttösiä. Muistin myös kuinka työlästä tuo pienten kuvioiden virkkaaminen onkaan. Lopputulos oli kuitenkin kaiken näpräämisen ja mininappien ompelemisen väärti. Olen tyytyväinen, toivottavasti myös pojat!


 
Ehdimpäs ennen kesää!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Vuoden ekat sukat

Puikoilta tupsahti "jo" tammikuun puolenvälin tienoilta sukat, joiden piti kylläkin valmistua jouluksi. Hups. Turkasen ohutta lankaa minun makuuni nääs! Tässä Alizen superwashissa puikkosuositus oli jännittävän laaja: 2-4. Valitsin puikot koossa 3,5 toiveenani saada sukat joskus edes valmiiksi. Toimi ihan hyvin tosiaan paksummillakin puikoilla, mutta toki tiiviimpi (ja vielä hitaampi) lopputulos olisi tullut kakkosilla. Lanka oli uutta minulle, ja sitä oli kuitenkin miellyttävä ohuudesta huolimatta neuloa. Kuviotkin kohdistui suht kivasti, en alkanut nipottaa ja katkoa lankaa jos ei ihan millilleen olleet.


Tällä hetkellä puikoilla on kaverin pojille lapaset. Pitäisi laittaa vauhtia niihinkin, koska tuskin kesällä enää niitä tarvitsevat..

Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että missä välissä perheelliset käsityöblogien pitäjät neulovat, ompelevat ja kuvaavat töitään? Joillain useampikin pikkuvekara kotona. Yöllä? Toisella kädellä, samalla kun vaihtaa vaippaa tai syöttää vauvaa? Meikäläisen univelkaisilla tahma-aivoilla neulotaan juuri ja juuri sileää neuletta iltaisin, yhtään vaativampaan ei riitä paukut. :D